maanantai 4. maaliskuuta 2019

Kuinka osoitan rakkautta miehelleni

Muutama päivä sitten eräässä keskusteluryhmässä mietiskeltiin tätä asiaa. Naiset vaatii paljon huomiota miehiltään ja välillä on hyvä pysähtyä miettimään, että antaako itse mitään takaisin. Itse kun en ole mikään kiehnääjä tai "minä rakastan sinua"- tyyppi, niin osoitan rakkautta kuitenkin omalla kummallisella tavallani. Kuten nyt vaikka vaatteiden tekemisenä tai niiden huollossa, kokkailen välillä kaikkea omia pravuureitani, seikkaillaan kahdestaan ja saatan leipoa kakunkin ihan vain miehelleni. Yhteinen aika on sitä mitä mieheni toivoo kaikkein eniten ja täällä blogissa olette saaneet nähdä montaa erilaista juttua miten vahvistamme omaa parisuhdettamme vain vaikka valmistamalla ja syömällä kahdestaan lounaan. Ei tähän paljoa tarvita, eikä siihen paljoa rahaakaan tarvitse laittaa. Ulkona on maailma avoin ja seikkaulun voi aloittaa vaikka lähimetsästä. 


Mutta minä halusin nyt kertoa oman pikku tarinan, jolla osoitin suurta rakkauttani ihan nyt viikonloppuna, töiden lomassa. Nimittäin, minua on pitkään häirinnyt yksi asia...Mieheni rikkinäiset villasukat. Olen aloittanut villasukkien neulomisen tuossa 2007 tienoilla, kun isoäitini sukat alkoivat olla entisiä ja lasten jalat kasvaa ulos niistä sukista joita isoäitini oli lapsilleni neulonut. Silloin harjoittelin tekemään eri kokoisia sukkia ja nämä oli ensimmäisiä onnistuneita, joita tein. Nämä ovat myös ne the sukat, joita mieheni on käyttänyt koko ajan. Toki käyttää muitakin sukkia paljon mutta nämä ovat tosiaan ne the sukat. Jo huovuttuneet ja kulahtaneet mutta hän ei halua niistä luopua. Päätin siis todella koittaa oppia parsimisen ja reteesti myös poistaa valkoisen nukan, joka kengistä on kiinnittynyt sukkiin...Noh, arvatkaa kuinka kävi...Eipä sitä nöyhtää saanut irti edes nyppimällä mutta sinnikkäästi silti parsin sukat vaikka en sitä hommaa osaa tehdä oikein. Mies tuli niin onnelliseksi, sukat olivatkin koko päivän jalassa ja hän jaksoi ihailla hassuja paikkoja. 
Täytyy myöntää, että kyllä minua harmitti kovasti, etten tuota nöyhtää saanut revittyä sukista pois. Asia tosin ei tunnu häiritsevän miestäni, joten koitan elää asian kanssa. Hänen mielestään tuo nöyhtä tuo lisälämpöä sukille. Mene ja tiedä kun omani eivät ole tuommoiseksi menneet kun en ihan niin rajusti niitä käytä mitä mieheni näitä on käyttänyt. Hänellä oli aikanaan kengät, jotka teki nuo kengät tuommoiseksi, eli kyllä kengilläkin on väliä siinä miten sukat huopuu tai hajoaa.

Vaikka vaatteita tulee paljon tehtyä, niin korjaan myös paljon vaatteita. Varsinkin lasten ja toki meidän aikuistenkin. Se on osa vaatehuoltoa ja tärkeä osa, ei ole aina jälkeä silputa vaate atomeiksi vaikka jossain on reikä, paikka päälle ja se on siinä. Paikkoja voi tehdä monin eri tavoin myöskin, mielikuvitusta siihenkin mukaan.





Mukavaa viikkoa kaikille!

-Melissa-

14 kommenttia:

  1. Hienot paikat parsit :) Ymmärrän sekä sinun nukkatuskan että miehesi vilpittömän ilon, ei se nukka niinkään lämmitä...rakkaus se sieltä sukasta lämmön tuo. Ihanaa "laiskiaisviikkoa".

    VastaaPoista
  2. Hienosti korjasit sukat. Olen ihan onneton parsimisessa. Ja kyllä tuollainen on ihana rakkauden osoitus:)

    VastaaPoista
  3. Loistava rakkaudenosoitus, pitäisi itsekin varmaan opetella parsimaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on hyvä oppia, näitä parsittavia kun tulee...Tosin ei ole mulle mikään helppo juttu ollenkaan.

      Poista
  4. Ihana olet! <3
    Mä monesti valmistan miehelleni perjantaisin kunnon illallisen kynttilöineen ja viineineen, kun hän tulee töistä kotiin. Sitten syödään yhdessä ja käydään läpi viikon tapahtumia - se on ihanaa! :)

    VastaaPoista
  5. Voi miten ihana huomionosoitus, tuollaista kaipaa itsekin ennemmin kuin sanahelinää!

    hanna
    https://hannamariav.vaikuttajamedia.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suurimmat ovatkin nuo teot, ei sanat...Itselle ainakin.

      Poista
  6. Hienosti paikattu! Itse samaistuin tuohon, että välittämisen näyttää enemmän teoilla, ei niinkään sanoilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kyllä, varsinkin ihan arjen pienet teot on niitä, joilla jaksaa porskutella eteen päin :)

      Poista
  7. Tuo on niin arvokasta huomata mikä on oma ykkös- ja kakkosrakkauden kieli ja mitkä ovat toisen jotta voi puhua toisen kielelläkin :) Miehesi ykköskieli taitaa olla yhteisen ajan kieli ja taitaa hän ymmärtää sinun palvelusten kieltäkin (no kuka ei ymmärtäisi noin hienoja sukanpaikkoja) Muistan ensimmäisen jätkäkaverini, jonka ykköskieli oli kosketuksen kieli..hän halusi pitää minusta kiinni kävellessä ja ajaessa autoa..siihen oli hieman totuttautumista minulle jonka äidinkieli se ei ole :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä se on arjen pienet jutut, kun isoihin juttuihin ei aina aika riitä.

      Poista

Kommenttia ihan estottomasti vain!