sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Älä osta mitään -haaste, maaliskuun raportti




Aika huonosti on kuulkaas mennyt näiden ostosten kanssa ylipäänsä nyt. Olen joutunut vaihtamaan ison määrän vaatteita pois hope -Yhdistykselle ja joutunut hankkimaan uusia tilalle. Onneksi lähes kaikki arkivaatteet on hankittu kierrätyksestä. Vain pojan ostamat lahjat on hankittu uusina. Näillä nyt luulisi pärjäävän kun kasaprojektikin tuottaa tällä hetkellä ihan mukavasti tarvittavaa vaatetta. 
Ja nuo viskoosihousut oli minulle ihan ehdottomia, toinen vaihtoehto olisi ollut, että ostan kankaan ja ompelen mutta en halunnut uusia kankaita nurkiin pyörimään, vaan kun löysin vahingossa miellyttävät vaihtoehdot kirpparilta, niin nappasin ne mukaani. Eli lähinnä tarpeellisia mutta takit ehkä kuitenkin enemmän sitten sitä keräilyä, kuten kengätkin. Mutta koska rrrrrrrakastan kenkiä, niin suon sen itselleni. Kten tällä kertaa myös takit. Takit ovat minulle myös pitkälti osa asua ja siksi niitä on valitettavan paljonkin kaapissa, vaikka muutossa laitoinkin kaksi isoa roskasäkkiä Hopelle.

Mitä opin tämän kuukauden shoppailusta? Sen, että hullun hommaa tää on, vaikka aarteen metsästys on ihanaa puuhaa ja kaikkea aivan ihanaa löytyy koko ajan, niin ei niitä tarvitse kaikkea kotiin tuoda. Tämä ei valitettavasti näy blogissa ollenkaan, että kuinka vähän lopulta kotiin tulee uusia vaatteita. Nimittäin, minulla on välillä kärry aivan täynnä kaikkea ja vain yksi tai kaksi tuotetta lähtee kotiin. Että sillä tavalla katsottuna tässäkin on erittäin vähän tavaraa, puolet suunnilleen on laitettu takaisin tankoon ja jätetty muille löydettäväksi.
En myöskään meinaa tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että olen shoppaillut, kunhan se tapahtuu kirppareilta ja niiden raamien sisällä mitä miehen kanssa ollaan sovittu. Olen nuhdellut itseäni paljonkin mutta nyt kevätsiivouksen aikana kun iso määrä ylimääräistä on laitettu pakettiin ja ne ovat menossa parempiin koteihin, niin olen kiittänyt itseäni. On ollut helpompi hengittää. Ja siis, en puhu nyt vain vaatteista, vaan ylipäänsä meidän tavaroista. Sitä kun on kertynyt aika paljon nurkkiin ja vaikka jokaisen muuton aikana iso määrä lähtee muille maille, niin silti tavaraa jotenkin jää nurkkiin. 
Nyt ei ole kyse sellaisesta tavarasta mikä olisi hyvä käyttää itse loppuun, vaan ihan sellaisesta mikä on parempi jossain muualla, kuten nyt vaikka elokuvat, joita olen kerännyt aikanaan. Satoja leffoja lähti muutossa ja nyt lähtee toinen mokoma. Vielä ne kaikkein tärkeimmät jäävät tänne, ne joita katsotaan aina uudelleen ja uudelleen ja joilla on ollut merkityksensä ja paikkansa minun elämässäni. Rikkinäiset muuttavat muotoaan ja päätyvät ihan muuhun juttuun kunhan sen aika koittaa...

Raportit:


Kirppistely tuskin pääsee loppumaan tässä, kun suunnitelmissa on kiertää kesällä parit paikat täällä Helsingissä ja kertoa näistä kirppareista enemmän ja varmasti tehdään myös löytöjä. Mutta tosuus on se, että pitää miettiä tarkemmin mitä oikeasti tarvitsee, nyt kun on aika hyvin kesävaatteet hankittu.
Näillä pääsee jo pitkälle ja kesä meneekin pitkälti niiden vaatteiden kuvaamiseen, jotka jäi viime kesältä kuvaamatta. Toki tulee tuota kasaprojektia myös tehtyä, tuo kasa kun on saatava pois lattialta pyörimästä ennen vuoden vaihdetta. Valtava haaste...

Kirpputorit:

Fida Niittykumpu, Espoo 
Kierrätyskeskus Nihtisilta ja Oulunkylä 
Maunulan Fida
Fida, Espoonkeskus
Toinen kierros, Tapiola, Espoo

Mun ihan ehdottomat suosikit käydä shoppailemassa ovat Kierrätyskeskukset sekä Fidat. Myymälöiden sisältö vaihtelee pitkälti sen mukaan mitä yleensä alueen asukkaat tykkää shoppailla. Olen vasta nyt alkanut tutustua Espoon kirppareihin enemmänkin, sillä työmatkalla on välillä kiva poiketa tutustumassa uuteen paikkaan. Tosin useimmiten se on vain tutustuminen, enkä osta mitään. Niittykummun Fida oli iso yllätys, on tosi kiva paikka ja laidasta laitaan löytyy kaikkea, paljon merkkivaatteita hyvään hintaan.

Ostetut















Ilmaisosasto






Uutena ostetut






torstai 28. maaliskuuta 2019

Farkun jämistä vartalolaukku


Mun suosikkilaukku kautta aikojen on ollut vartalolaukku ja varsinkin tämä laukku, jonka tässä keväällä ompelin fakkujen jämistä, joita kassillinen on...Edelleen. Vaikka materiaalia meni paljon, niin silti niin vähän, että täytyy varmaan tehdä toinen samanlainen, tosin ehkä vähän isompi ja antaa se tuolle isommalle pojalle. Sopisi hänelle hyvin.
Tätä laukkua on jotenkin paljon helpompi kantaa, mitä reppua tai käsilaukkua. Itsellä lähes kaikissa repuissa kainalot hinkkaa ihan liikaa repun remmeihin vaikka olisivatkin ohuet. Tässä mallissa kantaminen on tasainen, vaikka laukku itsessään ei ole tasaisesti puettu päälle. Tätä on helppo myös kantaa joko selässä tai tuossa edessä, myös helppo siirtää lennossa uuteen asentoon.

Laukussa on neljä osaa: takaosa, läppä, etuosa sekä remmi. Kaikki osat on kierrätysmateriaalista. Myös vuori sekä vetoketju ja merkit. Pientä hienosäätöä pitää tehdä, ihan ei lähitarkastelua kestä tämä ensimmäinen versio mutta toimii juuri niin kuin halusinkin. Kannattaa siis aina säästää erilaisia osia, vaikka järkevää on hankkia aina jokaiseen projektiin omat materiaalit, mutta joskus on hyvä, että se oma pieni arsenaali löytyy kotoa, eikä tarvitse lähteä kaupoille, vaan alkaa vain tekemään ja toteuttamaan pään sisäistä maailmaa näkyväksi.

Niin hullua kuin se on, minä en ole laukkuihmisiä ja silti niitä laukkuja on ja paljon. Yhtään enempää en tarvitsisi, en ole kyllä aikoihin enää ostanut laukkuja mutta jostain syystä näitä on tullut tehtyä nyt enemmän mitä yleensä. Joten on aika laittaa osa laukuista pois. Epäilen myös, että näitä vartalolaukkuja tulen tekemään muutaman vielä lisääkin, eri materiaaleista tosin.










Aurinkoista päivää kaikille!

-Melissa-

keskiviikko 27. maaliskuuta 2019

Tukholmassa farkkuinen vyölaukku



Tämä reissu tosiaan oli enemmänkin meidän vinhimman pojan juttu. Hän halusi lähteä ostoksille ja hän sitten myös maksoi tuon 30€ mikä jäi meidän pisteistä yli. Ja poika myös sitten shoppaili, valitettavasti uusien aurinkolasien kotelo hävisi Tukholmassa jonnekkin ja nyt joudutaan laseille ostamaan uusi kotelo, se kun pitää olla niiden oikea kotelo. Tämä Banaanimies valitsee aina Tukholman, jos mennään risteilylle, haluaa samalla nähdä muutakin, vaikka tuossa ajassa mitä ollaan maissa, ei paljoa ehdi. Hänellä ei ollut aluksi kovin tarkkaan mietitty mitä ostaa mutta ne ostokset rakentui fiksusti tarpeeseen. Aurinkolasit, lippis, suorat housut ja vartalolaukku. Liååis ja aurinkolasit löytyivät jo laivalta mutta onneksi jäi ostettavaa myös Tukholmaan. Banaanimiehestä on kyllä kasvanut hyvin tyylitietoinen kaveri, oma tyyli, josta ei luovuta. Uskaltaa yhdistellä eri tyylejä toisiinsa ja pystyy myös hyvin muuntautumaan muutenkin.

Pojilla oli kivaa, vaikka reissu olikin vähän rankka. Oli vähän kinaa ja väärin ymmärrystä sun muuta. Härdelliä harmitti ja minua harmitti ja miestä harmitti ja Banaanimies viis veisasi muiden harmista, vaan omaan tuttuun tapaansa pälpätti taukoamatta ja kertoili hauskoja tarinoita mitä keksi Tukholman vanhan kaupungin taloista. Härdellikin välillä unohti harminsa ja lähti mukaan kisailuun. Laivalla sitten ennen ruokailua otettiin iisisti, istuttiin ravintolan pöytään juomaan kahvia ja limpparia, Ligretto kortit otettiin esiin ja pelattiin siihen asti, kunnes päästiin syömään. Vaikka kaikki ei aina suju odotusten mukaan, niin hauskaahan meillä oli ja Banaanimies kaipasi myös äidin huomiota ja liikuttiin paljon kahdestaan ja Härdelli sai isäaikaa. He keskittyivät saunomiseen ja lasten kilpailuihin. Minä ja Banaanimies hengailuun, jutteluun ja shoppailuun.

Murjottamaan ei kuitnekaan kannata jäädä, vaan keskittyä sitten vaikka itsensä tutkiskeluun, antaa tuulen viedä mukanaan. Ei kaikkea kannata jäädä märehtimään ja meilläkin lopulta oli hauska reissu, vaikka ei ihan putkeen mennytkään. Tulisieluiset ihmiset ovat tällaisia... Minkäs teet. Vaikka näin kävi, niin kovasti odotan sitä hetkeä kun taas pakkaan laukut ja lähden reissuun. Voisin oikeastaan lähteä jo heti huomenna. En ole oikein kotona viihtyvää sorttia, liian levoton ja haihuileva.
























Tälle reissulle tein reissua ajatellen kaksi asiaa, toiset olivat kuvissa näkyvät housut sekä vyölaukku. Housukankaan olen saanut äidiltäni nyt viimeisessä satsissa tavaraa ja vaihtoehtoina oli tehdä joko hame tai housut. Päädyin housuihin, sillä niitä tulee varmasti käytettyä enemmän, töissä on kivempi olla pöksyt jalassa, ei tarvitse koko ajan miettiä vilkkuuko takamus, jos on hame päällä. Housujen kanssa puin Kierrätyskeskuksesta ostetut paidan ja over size- neuletakin. Huivi on myös äitini antama ja nuo huivit ovatkin minun lemppareita ja se näkyy huivivarastosta myös. Jalkaan sujautin naapurilta ostetut Addun lenkaarit, takki on myös Kierrätyskeskuksesta ostettu. Housujen lahkeet kuuluisi hiukan rullata mutta oli aivan liian kylmä tuuli siihen hommaan, joten pidin lahkeet alhaalla. Housut kuuluu siis olla hivenen lyhyet.

En halunnut reissulla kantaa isoja laukkuja, joten tekaisin farkun jämistä itselleni vyölaukun Suuri käsityö -lehden 3/2018 kaavalla. Laukku on kokonaan kierrätysmateriaalista, sillä vuori on verhoa ja vetoketjut on saatu vaihdossa. Minulla on tuolta ompeluryhmien kautta tullut elämään sellaisiakin henkilöitä, joiden kanssa tehdään vaihtureita, eli mitä he eivät tarvitse tulee minulle ja minä sitten annan mitä he tarvitsee. Näin saadaan tavara hyödynnettyä tehokkaasti. Tavallaan tämä on Kasaprojektin lainaus, sillä nuo jämät on kasaprojektista napattuja. En kuitenkaan nyt laita tähän kasan kuvaa! En halua...

Niin kuin sanoin jo eilisessä postauksessa, niin muita vaatteita ei juurikaan tullut kuvattua kun keskityttiin niin muuhun kuin laivalla kuvaamiseen. Tosin kuvissa vilahtaa uusi takkini, jonka on poikani jälleen kerran ostanut. En tosiaan tiedä mitä tuo poika yrittää mulle vihjailla. Mutta olkoon, nautitaan nyt niin kauan kuin lapset jotain äidilleen ostaa, ehkä vielä joskus tulee aika kun ei osta enää mitään...Ehkä.









Nautinnollista päivää!

-Melissa-