lauantai 23. helmikuuta 2019

Sairauden kanssa eläminen


Kirppareita on tullut kierrettyä kun ei oikein muuta ole kyennyt. 

Muutama vuosi sitten raotin hiukan elämääni basedowin -taudin kanssa ja kerroin miten tilani oli heikentynyt hetkessä ja lääkkeiden kanssa tilaani saatiin vähän parannettua. Mutta en ole siitäkää huolimatta missään kohtaa ihan parhaaksi oloani tuntenut. Erilaisia kummallisia oireita on tuon jälkeen ilmestynyt. Nyt kun Terveyskeskuksessa vaihtui lääkäri, niin asiat alkoi rullata. Niin refluxiani alettiin tutkia tarkemmin sekä tätä oloani. Vihdoin minulle määrättiin labroihin myös rauta-arvot, jossa todettiin, että rauta onkin tippunut sitten todella alas ja sain viime viikolla rautatabut auttamaan. Jalkasäryt ovat pikku hiljaa kadonneet, vaikka saattaa vielä tulla tykytyksiä silloin tällöin mutta ne ovat kadonneet, yöunet parantuneet ja toivottavasti myös tämä harmaus minusta katoaa myös pikku hiljaa.

Mitä sitten refluxilleni on sattunut? Lääkäri laittoi niin nopeasti rattaat pyörimään, että nyt huimaa, Ensin lähete vatsantähystykseen ja torstaina sain katetrin nenän kautta vatsaan ja ensi viikolla kirurgin juttusille. Kaikki on tapahtunut muutamassa kuukaudessa, enkä ole oikein ehtinyt asennoitua koko hommaan. Toki ennen koko hommaa on kokeiltu vielä lääkehoitoa ja mietitty ruokaa mutta niistä ei ollut apua ja suostuin sitten lopulta leikkaukseen kun kivut eivät hellittäneet. Joten onko minulla parin vuoden jälkeen mahdollista elää kivuttomasti? Lupaan, että tämä postaus sairastamisesta on hetkeen aikaan viimeinen...

Se mikä oikeastaan harmittaa on se, ettei tässä olla ehditty viettää ollenkaan hiihtolomaa, käytiin tosin Oodissa ja ostettiin Ligretto korttipeli (ihan huippu peli) mutta siinä tohinassa sai vanhempi poikani kätensä pakettiin ja jonotti päivystyksessä kahteen asti yöhön, käsi ei onneksi ollut murtunut vaikka kaikki murtuman oireet löytyikin. Käsi paketissa, poika sairaslomalla. Nuorimman astma-ja allergia kontrolli hommat hoidettiin viikolla myös ja sitten tämä minun projekti. Oli sitten pakko eilen käydä pikkuisen kävelyllä Vanhassakaupungissa ja istahdettiin Koskenrannan ravintolaan. Poika pääsi HIFKIN matsiin ja ehkä hiihtolomaa voi näinkin viettää.

*    *    *    *    *

Loppukuusta tuleekin iso tarina siitä miten tämä kuukausi meni ostamisen kohdalla, kuukausi on monessa kohtaa ollut vaikea, joten ostaminenkin on ollut vähän niin ja näin. Mutta siitä sitten enemmän viimeinen päivä. Tässä postauksessa kuitenkin esittelen uusimman löytöni, keinoturkis takin, joka nähtävästi on itse ommeltu. Pieniä virheitä mutta se ei haittaa nyt tahtia yhtään kun virheet on sisäpuolella. En lähde edes sitä korjaamaan mitenkään.
Kuvissa vilahtaa myös paljon vaatteita, jotka ollaan täällä blogissa nähty useampaan kertaan. Tämä onkin hyvä siinä mielessä, että sopii hyvin tuohon muutama päivä sitten kirjoitettuun postaukseen.

Kuka arvaa tai tietää mitkä kaikki asussani on useampaan kertaa olleet esillä täällä blogissa?

Tekoturkki on ihan lempparini, se on väriltään harmaa, hiukan ruskeaan vivahtava kun luonnon valossa katsoo. Turkis on helppo yhdistää ihan mihin tahansa, kun on suora malli ja voin pukea sen vaikka näin kuin kuvissa tai laittaa siihen vyön. Huono puoli tässä on se, että tähän ei ole tehty taskuja (teen ne jossain vaiheessa itse) ja kaulus olisi ollut myös kiva, ihan pelkkä pystykaulus riittää. Mutta tämäkin asia korjaantuu isolla huivilla tai korkealla poololla. Puutteista huolimatta takki on aivan ihana, lämmin ja niin pehmoinen, mikä parasta, sen voi tosiaan pukea minkä asun kanssa tahansa.

Asuni:

Tekoturkki: Kampin kirppis
Leggarit: Kierrätyskeskus, ilmaisosasto
Valkoinen neule: Lanttila
Pitkävartiset maiharit: Kierrätyskeskus
Kaulahuivi: Ostettu joskus kauan sitten uutena Turusta
Virkattu laukku: Itse tehty
Pipo: Itse tehty

Asussa ainoastaan tekoturkki on nyt tässä kuussa hankittu. Muuta kirppisvaatteet on hankittu viime vuoden puolella tai tehty aikaa sitten. Kaulliina saattaa olla jo 10 vuotta vanhakin, tarkkaa aijankohtaa sille en muista, enkä muista mistä se on edes ostettu. Se on kuitenkin yksi eniten käytetty huivini. 

Älkää välittäkö nuutuneesta ulkomuodostani. Olen ollut sitä jo pidemmän aikaa ja ainakin minun silmiini se näkyy selkeästi kuvissani. Olen juuri saanut pois nenäkatetrin ja en ole vielä päässyt suihkuun ja meikittömyys tuo esiin rautavajeen tuoman harmauden. Mutta tästä päästään nyt vain ylöspäin. 

*    *    *    *    *
Lomamme ei siis ole ollut mikään järisyttävä kokemus ja siksi ajattelinkin huomenna esitellä teille minun haaveiden hiihtoloman kuvineen päivineen. Joskus on tosiaan kivaa levätä ja vaan unelmoida siitä täydellisestä lomasta. Astutaan arkeen vasta ensi viikon puolella, jolloin tulee jälleen ihan blogiin kuuluvaa asiaa. Nähdään 💓

Söpö nukkuu vaatteiden päällä aina. Heti kun ne laittaa sängylle esiin, Söpö hyppää niiden päälle makoilemaan.




Pipo: Itse neulottu



Virkattu laukku: Itse tehty






Pitkävartiset maiharit: Kierrätyskeskus




Ihanaa päivää kaikille!

-Melissa-

perjantai 22. helmikuuta 2019

Kaksi huivia = Yksi huivi



En tiedä mitä mieltä ylipäänsä olette näistä super helpoista ja yksinkertaisista tuunauksista. Tästä syystä tein kyselyn Instassa sekä blogin facebook -sivulla, että pitäisikö tämän tuunauksen olla erikseen esillä blogissa. On myös kiva saada pientä vuorovaikutusta lukijoiden ja seuraajien kanssa, en minä pure. koska vastauksia tuli muutamia ja toiveesta sitten tämä hyvin tarpeellinen tuunaus on täällä esillä. Tämä oikeasti on tarpeellinen...

Minulla on iso määrä erilaisia huiveja, ne ovat helppo tapa saada vaatteisiin ilmettä mutta ongelmana on erilaiset hyvin kapeat huivit, joita on suhteellisen hankala aina käyttää. Tästä syystä olenkin suunnitellut, että muutamat huivit yhdistetään leveämmäksi huiviksi. Tätä ajatusta oli pakko heti hiukan testata kahdella huivilla, jotka ovat eri väriä, materiaalia ja tyyliä. Mitä erilaisempi väri ja tyyli, sitä mielenkiintoisempi lopputulos. Voin sanoa, että tästä tuli yksi suosikkini nyt.

Olen joskus aikanaan napannut mukaani läjän kapeita huiveja, joita ajattelin käyttää hiuksissa mutta se on jäänyt tekemättä, sillä minulta löytyy iso määrä kapeita huiveja jo entuudestaan, joita tykkään käyttää hiuksissani. Olikin kiva juttu kun tajusin, että nämä pari huivia voi hyvin yhdistää yhdeksi leveäksi huiviksi, niillä saa hienosti muutettua tyyliäni suuntaan jos toiseen. Beige/harmaa huivi muuttui boheemiksi, jonka nään hyvin farkkutytön kaulalla lämmittämässä. Toisen taas voi yhdistää hiukan merellisempään asuun, pinkki ja turkoosi sopii niin hyvin raitojen kanssa. Kapeat huivit ovat mielestäni hankalia mutta niillä saa kivoja juttuja päähän. Olen nykyään hiukan laiska sitomaan ticheliä päähäni, joten useimmat kapeat huivit jää käyttämättä. Siksi tämä tuunaus on varsinkin minulle erittäin hyvä idea. Saan käyttöön ne huivit, joita en käytä tichelin sitomisessa.

Tuunaus on erittäin helppo, jos ompelukonetta ei ole ja ei juuri sillä hetkellä kun inspis koittaa pääse kirjastoon ompelemaan, niin käsin tämä homma onnistuu myös erittäin hyvin. Ompele ensin huivien ydet pitkät sivut yhteen ja uusi leveä huivi on siinä. Mutta voit ommella myös sen jälkeen kapaet reunat yhteen ja saat näin tuubihuivin...Kumpi sinua itseäsi ikinä miellyttää enemmän. Lopputuloksena on kuitenkin aivan mielettömän suloiset ja värikkäät huivit.

VINKKI!

Jos kaapissa ei ole kapeita huiveja, vaan leveitä, joita ei halua enää käyttää mutta ovat kivat, niin niistä voikin tehdä vaikka lämpimän liivin. Idean voit napata täältä! Tämä tuunaus on myös super kiva ja olenkin käyttänyt liiviä paljon. 
Eikä myöskään kannata hävittää rikkinäisiä huiveja, nekin muuttuvat yhdessä hauskaksi talviseksi asusteeksi. Sen idean näet täältä







Huom!

Jos on kaksi täysin eriväristä huivia, niin laita koneeseen eriväriset langat, jotka sulautuu hyvin molempiin huiveihin. Ompelin nämä pinkki ja turkoosin huivin myös hivenen lomittain. Halutessasi voit ommella myös lyhyet päät yhteen ja saat tuubihuivin. Näihin voi lisätä myös erilaisia koristenauhoja ja pitsejä, jos ei huiveissa omasta takaa ole. Mitä näyttävämpi huivi, sen kauniimpi koru kaulalla.







torstai 21. helmikuuta 2019

Pitääkö blogissa olla aina jotain uutta?



Meillä on hiihtoloma käynnissä mutta kovin hiihtolomalta tämä ei kyllä tunnu. Johtuen ihan minun voinnistani, josta en ole pitkään aikaan täällä kirjoittanut mitään. Enkä meinaa kertoa vieläkään sen enempää tai sen ihmeellisempää. Avauduin sairaudestani jokin aika sitten ja tilani koheni lääkitystä muuttamalla mutta tila romahti jälleen, yksi syy on varmasti tämän vatsaongelma mutta monta muutakin ongelmaa on. Kaiken päälle olen rautalääkityksessä nyt ja menossa vatsaleikkaukseen. Ja koska minulla on tämä ihana nenäkatetri mittaamassa vatsantoimintaa, niin päätin istahtaa hetkeksi alas hengähtämään ja kertomaan toisesta asiasta, nimittäin siitä, että pitääkö blogissa olla aina jotain uutta esiteltävää, vai voiko vanhoja vaatteita esimerkiksi kierrättää blogissa.

Tämäkin puoli kuuluu ekologiseen kysymykseen ja shoppailuhurmokseen. Monasti lukee kommentteja keskustelupalstoilla siitä, että miten bloggaajat koko ajan ostavat uutta ja näin osaltaan aiheuttavat ekologisen ongelman. Mutta onko tämä kuitenkaan jokaisen kohdalla näin? Tätä kysymystä pohtii tällä hetkellä monet bloggaajat, joiden ajatus on ekologisessa kuluttamisessa. Ja tietenkin myös minun, sillä teen käsilläni niin paljon. Toki puolustukseni on se, että teen vanhasta ja jo olemassa olevasta materiaalista. En osta uutta kuin äärimmäisessä hädässä mutta toki minunkin ostokseni menee yli tarpeen. En ole minimalisti ja se näkyy kyllä. Toki minulla on rajat, joita en voi ylittää ja näin joudun luopumaan myös, jotta voin tehdä uutta. Siksi hyvälaatuinen tavara menee Hope -Yhdistykselle aina. Välillä vien myös Kierrätyskeskukseen, varsinkin niinä aikoina kun Hope ei ota vastaan tavallisia lahjoituksia. Tarkoituksenani kuitenkin on se, että käytän itse loppuun sen minkä kotiin roudaan...
Vaatemäärät johtuu osaltaan myös siitä, että minulla on kolme samaan aikaan käytössä olevaa tyyliä, sekä työtyyli. Mutta nyt pitäisi jollain aasinsillalla päästä asian ytimeen, siihen, että onko blogissa pakko olla koko ajan jotain uutta esillä. Itselläni on suunnitelma siitä, että tulisitte näkemään vaatteitani useamminkin blogin postauksissa, eri tavoin yhdisteltynä. Se kuitenkin kuuluu osana pukeutumisleikkiin. Eri tilanteisiin yms. Ei pelkästään sovituskuvia tai patsastelukuvia, vaan edelleen näitä kuvia, jossa mukana jotain muuta myös. Ja juuri niin, että voi laittaa linkkiä, että näin puin tämän saman mekon päälleni tähän tilanteeseen yms. Koska jo pienillä kenkien vaihdoilla ja laukuilla saa jo mekon nättämään ihan toiselle.

Ja ampukaa vain minut nyt, sillä minä teen lohdutus kirppiskierroksen...tämä nenämonitori ei ole parasta fiilistä ollenkaan, olo on kammottava ja siksi valitsin asukseni mahdollisimman mukavan mutta tyyliseni asun. kotiasuni on tällä kertaa yhdistetty secondskin leggareihin, alle laitoin harmaan poolopaidan lämmittämään, takiksi valikoitui takki, jonka olen hankkinut aikaa sitten ilttishommiin ja lajkaan sujahti mun lemppari talvinilkkurit. Rento kipulaisen asu... Kaikki näistä vaatteista on nähty blogissa, osa useammin, osa muutaman kerran.






Ihanaa päivää kaikille!

-Melissa-

tiistai 19. helmikuuta 2019

Kun Melissa kondomin neuloi



Jos minun kettumainen panta tai yksisarvisen uljaus ei aiheuta katseita ja korvasta kutitteluita, niin viimeistään tämä kummallinen kondomin näköinen viiksikäs kommando.

Pinterest on täynnä kaikenlaisia ihania ideoita ja olen ihaillut erilaisia hauskoja eläinaiheisia neuleita pidemmän aikaa. Koska suurinosa näistä Pitnerestin jutuista on vain kuvia, eikä ole ohjetta niin jos haluaa kokeilla, pitää kyllä soveltaa ja välillä paljonkin. Yksi tällainen sovellus oli yksisarvis huppuhuivi, jonka tein vuoden vaihteessa. Tämä innostus ei ole laantunut, vaan lisää eläinaiheisia juttuja tulee tehtyä ja testattua koko ajan. Tällä kertaa halusin tehdä kommandopiposysteemin, jossa on korvat ja viikset.
Työ näytti lähinnä kondomille, jolla on korvat ja viikset, varsinkin kun sen laittaa tasoksi pöydälle. Toki kommando näyttää aivan toiselle kun sen laittaa päälleen, nauraa saa kun sen laittaa pöydälle. Tämä työ aiheutti kyllä pitkiä katseita, kun kävimme luonnossa kävelyllä ja kuvaamassa tämän omituisuuden.

Koko komeus on neulottu paksuilla puikoilla alhaalta ylös. Loin 80 simukkaa ja sovittelin aina välillä miten korkean tuubin haluan. Vähennä silmukoita, jos haluat kireämmän kuin minulla. Itse halusin löysän version koska lanka on niin paksua, että tulee ihan liian hiki, jos on tiiviimpi kommando. Ohuemmasta langasta koitan joskus tehdä vähän pienemmän. Puikot oli noin 6mm kokoiset. Kommandoon sai kivasti uppoamaan taas langanjämiä sekä muita lankoja, millä ei oikein ole mitään käyttöä nykyään.

Lanka on aikanaan kun muutimme Helsinkiin ostettu Lankamaailmasta, josta lähes kaikki langat on hankittu. Näin käy kun asuu lähellä isoa lankakauppaa...Varoitan. Oli muuten iso työ lopettaa lankojen ostaminen, kun aloitin vuosi ilman uusia vaatteita -haasteen. Itse vaatteiden ostamisen lopettaminen ei ollut niin hankalaa kuin kankaiden sekä lankojen lopettaminen. Nyt tosin on ollut hauskaa kun lankoja on paljon ja ei muuta kuin vihdoin tekemään näistä jotain järkevää.












Mahtavaa päivää kaikille!

-Melissa-

maanantai 18. helmikuuta 2019

Super helppo tuunaus tekstiiliväreillä



Käsityöläisellä on käytössä monenlaisia välineitä, joilla tehdä kaikkea kivaa vaatteisiin, on kynäruiskuja, on siirtokuva-arkkeja, on silitysarkkeja ja erilaisia silityskuvia ja merkkejä. tekstiilitussit/kynät ja muut maalit mukaan luettuna. Näillä pystyy tekemään upeita taideteoksia eri tekstiileihin hyvin helposti. Itse kaivoin tekstiilivärini kaapista ja mieheni teki oman näkemyksensä tämän ajan statusmerkistä, josta teimme sabloonan ja minä tuputin kuvan paitaan. Tämä on niin hauskaa puuhaa lastenkin kanssa. Oma poikani tosin katseli puuhiani ja totesi, että hän haluaa myös jonain päivänä päästä tekemään omia painatuksia. Jonain tarkoittaa huonoa päivää kun ei voi mennä ulos riehumaan kamujen kanssa.

Tekstiilivärien kanssa leikkiminen on sellaista puuhaa, josta lapset tosiaan tykkään ja omat vanhat muistikuvat näistä väreistä osuu juuri koulun alkutaipaleelle. Silloin painettiin paljon kangaskasseja ja tyynyliinoja. Omat lapsenikin ovat painaneet koulussa kangaskasseja mutta näillä väreillä voi tehdä paljon muutakin kuin vain painaa. Vaate on kuin tyhjä taulu, johon voi maalata omia taideteoksiaan myös pensselillä. Kaikkea kannattaa kokeilla. 

Itse pyrin siihen, että paitaan tulee mahdollisimman kuluneen ja epätasaisen näköinen painatus. Kuin paitaa olisi pesty monen monta kertaa ja mielestäni tämä efekti onnistui aika hyvin. Kuvissa tosin väri näyttää tasaisemmalta mitä se oikeasti on. Mutta tällä tuputustekniikalla saa kyllä myös tehtyä ihan tasaistakin jälkeä.




Hauskaa hiihtolomaa kaikille!

-Melissa-