perjantai 18. tammikuuta 2019

Kestonenäliinat vanhoista tyynyliinoista



Tiesitkö, että meillä kestoillaan? Et, noh minäpä kerron meidän kestoista. Lähes mitä tahansa voi tehdä kestoversiona ja parasta on se, että ne voi tehdä oman kaapin tekstiileistä. Näin säästyy iso tukku rahaa kun ei tarvitse koko ajan ostaa nenäliinoja, toinen hyvä juttu on se, ettei tekstiilijätettä synny isoja määriä ja kolmas, joka minulle on todella tärkeä...Nimittäin, nenä ei mene rikki kun ompelee pehmeistä, jo vanhuus kuluneista materiaaleista. Kuten nyt tyynyliinoista.
Tulikin jo aika lyhyesti kerrottua miksi olemme vaihtaneet kestotuotteisiin. Aluksi homma oli hiukan hankala mutta nykyään osa omaa elämää, ettei edes aina tajua, että meillä kaikki on kestoja. Tai no, vessapaperi ei ole kestotuote meillä. Mutta moni muu on ja lisää on tulossa, kunhan tässä saan aikaiseksi.
Kaikki kestot voi toteuttaa kierrätysmateriaaleilla, ei tarvitse olla uusia kankaita. Mielikuvitus on rajana kun aloittaa tekemään kasseja. Itselläni on monen monta ja erilaista kestokassia ja käytän niitä nykyään enemmän kuin tavallisia laukkuja. Minulta löytyy eri kokoisia ja mallisia kasseja, joka on helpottanut paljon myös kaupassa käyntiä. Kirppareilla minulla on aina mukana tietyn kokoiset kassit, ihan siitä syystä, että isompikin ostos tai löytö mahtuu kassiin, mukana on myös yksi pienempi kassi siitä syystä, ettei mene homma överiksi.

Meidän kestot

nenäliinat

Meidän tarina kestoilusta löytyy klik. Suosittelen muutenkin tutustumaan Kodin kestot ry:hyn. Kestot eivät ole vain vaippoja, terveyssiteitä vaan kestoja voi olla paljon muutakin ja niin kuin jo totesin, tämän vuoden aikana tutustutaan meidän kestoiluun enemmänkin. Tähän nimittäin tulee himo kun sen aloittaa, ei voi enää lopettaa, vaan pikku hiljaa alkaa kotiin ilmestyä erilaisia kestojuttuja.

Kestoilu on todella helppoa, se on ekologista (varsinkin jos tekee oman kaapin materiaaleista) ja se säästää ison tukun rahaa. Kun tämän kerran aloittaa, siitä ei halua enää luopua. Itse olen ainakin ihan koukussa ja täytyy sen verran myös kertoa, että aina tulee tutkailtua vanhoja vaatteita sillä silmällä, että tuosta saisi tehtyä kestoja...Oikeasti välillä mietin näin...

*    *    *    *    *

Meillä on jostain syystä kadonnut iso määrä nenäliinoja jonnekkin, yksi syy on varmaan erittäin nälkäiset pussilakanat mutta se on vain osa syy luulen. Joka tapauksessa nyt on aika aloittaa nenäliina tehdas ja siihen tietenkin tarvitaan parasta materiaalia, joka tällä kertaa löytyi liinavaatekaapin tyynyliinahyllyltä. Meillä on valtavasti tyynyliinoja ja tuossa viikolla ne kävin läpi, ne mitkä vielä säästetään on kaapissa, Hope -yhdistykselle lähti pino ja toinen pino tuli halliin. Ensimmäiset tyynyliinat on leikattu, osa jo ommeltu mutta isompia nenäliinoja vielä on tarkoitus tehdä näiden pienempien lisäksi. Jokaiselle nenälle sopivat liinat.
Nenäliinojen teko on helppoa kuin hyppiminen, leikkaat niin ison neliön kuin haluat, päärmää reunat..Se on siinä. Toki voi reunat koristella pitsein tai käsin ompelemalla eirlaisia koristeompeleita mutta itse olen laiska ja minulle riittää kapea päärmäys. Olen lapsesta asti tottunut pestäviin nenäliinoihin, mutta miehelleni tie on ollut kuoppainen mutta nykyään hänkään ei suostu vaihtamaan näitä tavallisiin kertakäyttöliinoihin enää.








keskiviikko 16. tammikuuta 2019

Tahraisten pöytäliinojen uusi elämä


Minulle tulee materiaalia vähän joka suunnalta, äitini antaa, tyttöni antaa, eräs ompeluryhmän henkilön kanssa vaihdellaan tarvikkeita ja kavereilta saan ja välillä ostan erilaisia juttuja. Tuossa ennen joulua kaverini löysi pihansa roskiksesta kassillisen itse kirjailtuja pöytäliinoja, jotka lopulta päätyi lähes kaikki minulle. Pesun ja huollon jälkeen lajittelin pöytäliinat eri kasoihin. Ne liinat, joita käytetään sellaisenaan meni kaappiin mutta osassa oli pinttyneitä tahroja siellä täällä, joten ne pääsivät tuunauskasaan.
Minulla on tapana kerätä erilaisia materiaaleja nippuun, joita ajattelen juuri kyseiseen työhön. Osa toki jää sitten lopulta pois ja ne käytetään myöhemmin. Tähän ajatuskasaan keräilin neljä erilaista pöytäliinaa, palan kangasta ja liian pienen paidan sekä toisesta tuunauksesta yli jäänyttä pitsivehon pätkän. Kaadoin myös koristenauha/pitsikassin hallin lattialle ja aloin suunnitella mitä tekisin. Lopulta valitsin kaksi isoa pöytäliinaa sekä kankaan palasen, joista sain ommeltua hauskan tunikan.
Tunikan kaava on tuttu monesta postauksesta. Kaava on yksi lempparikaavojani ja sen avulla olen tehnyt monen monta tunikaa. Kaava löytyy Burda 8/08 lehdestä. Ne jotka jäivät yli tästä tunikasta on tulossa toinen samanlainen tunika jossakin vaiheessa. Ihan peräkkäin en halua samoja vaatteita tehdä kuitenkaan, joten olen sen tunikan ompelun siirtänyt toiseen ajankohtaan.

Suomi on tällä hetkellä todellinen talven ihmemmaa ja ulkona otetut kuvat ovat aivan ihania. Suurin miinus on kylmyys, tietenkin. Yleensä en myöskään välitä tuosta kylmästä ja märästä mönjästä mitä talvella sataa maahan mutta nyt on ollut niin synkkä ja pimeä syksy, että lumen valoisuus on ollut todella hyvä asia. Tunika käytiin kuvaamssa samalla reissulla, kun käytiin viemässä lahjoitus Hope -yhdistykselle, sekä menin allekirjoittamaan uuden työsopimuksen. Oli aika ihanaa käydä näkemässä miltä Vantaankoski näyttää talvella, lumen verhoilemana. Olemmehan nähneet alueen niin kesällä kuin syksylläkin mutta talvella ja keväällä ei. Joten palaamme vielä keväällä paikalle mutta silloin pyörin, tietenkin.

Yhdistin asun lempifarkkuihini ja asusteiksi valitsin itse neulutun pipon sekä vanhasta paidasta tuunatun tuubihuivin. Jalkaan valitsin Kierrätyskeskuksesta aikanaan löydetyt saapikkaat. Ja kyllä olen sitä mieltä, ettei näitä tunikoita ole koskaan liikaa, sillä jokainen tunika on erilainen vaikka samaa kaavaa käytän. Voin joskus tehdä tästä kaavasta oman postauksen, johon laitan kaikki tunikat, jotka ovat tällä kaavalla tehtyjä.
















sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Blogin uusi banneri



Huomenta kaikille!

Osa onkin jo varmasti huomanneet, että blogiin on ilmestynyt uusi banneri, tai testasin kahta eri versiota, joista tämä sitten jäi paikalleen. Päätin vihdoin näiden vuosien jälkeen uusiutua ja tehdä hieman erilaista käsityötä. Itse joudun vielä tosin tottumaan uuteen kun olen lähes kahdeksan vuotta katsellut vanhaa banneria. Ajattelin kuitenkin, että tämä vuosi voisi olla blogille hiukan myös uudistumisen aikaa kun on muutenkin niin paljon projekteja ja suunnitelmia. Banneri myös esittelee blogin sisältöä enemmän kuin aikaisempi banneri.

Nimestä en meinaa luopua ollenkaan. VillaNannalla on tarina takana ja vaikka se ei kuvasta sisältöä ollenkaan, niin saa silti jäädä blogin nimeksi. Aikanaan kun asuimme Turussa, oli meidän asunto vuuri väriläiskä. Seinistä löytyi väriä ja lasten kaverit alkoivat kutsua meidän kotia VillaNannaksi ja kun siirsin Vuodatuksesta vlogini tänne Bloggeriin, niin nimeksi tuli VillaNanna. Nimen piti olla väliaikainen ja muuttua kun blogin sisältö varmistuu mutta nimi jäi, eikä ole enää syytä muuttaa nimeä. Nyt uusi banneri kuitenkin auttaa kaikkia kävijöitä näkemään mitä blogi sisältää, kun nimi ei sitä kerro. Nimi kertoo sen, että tämä on meidän linnamme, jonka tapahtumista kerron.

Mitä mieltä olette tästä uudesta?

Olkoon tämä nyt seuraavat kahdeksan vuotta blogissa ja tehdään sitten taas uusi, jos on tarvetta. Jos blogigaan on enää olemassa...Kuka tietää mitä kahdenksan vuoden päästä tapahtuu. Mutta suunnitelmia pitää kuitenkin olla ja nyt suunnitelma on se, että blogi olisi hengissä vielä tuolloin. 



Ihanaa ja nautinnollista sunnuntaita kaikille!

-Melissa-

perjantai 11. tammikuuta 2019

Käsityön teemavuosi 2019



Käsityönteemavuosi 2019 on nyt täällä!

Teemat on päätetty alkuviikosta ja nyt julkaisen vihdoin teemat ja ohjeet omassa blogissani. Tämä on sellainen projekti, jota olen oikeastaan odottanut. Mielenkiintoisia teemoja, joissa saa todella miettiä mitä kaikkea tekee. Parasta on se, että ei ole mitään tiettyä tekniikkaa miten toteuttaa mitäkin vaan toteutus tapahtuu niin kuin itse tahtoo. Ja jooka kuukaudelle ei ole pakko osallistua.

Kyse on vuoden mittaisesta projektista, jossa jokaiselle kuukaudelle on oma teemansa ja kuukausi aikaa tehdä oma projektinsa. Teemavuoden tarkoitus on myös antaa inspiraatiota, jos ideat ovat hukassa. Mukaan voi tulla myös te, joilla ei ole blogia tai ette kuulu käsityöblogit -ryhmään. Voit julkaista työsi missä tahansa somekanavassa hashtagilla #käsityönteemavuosi. Toki voi myös tagata jokaisen teeman mukaan. Mitä enemmän näkyvyyttä teemalle on, sen parempi.

Teemat:

Tammikuu - Lempiväri
Helmikuu - Kodin kestot
Maaliskuu - Kierrätä
Huhtikuu - Muuttolinnut
Toukokuu - Juhlat
Kesäkuu - Rannalle
Heinäkuu - Omasta päästä
Elokuu - Uuden edessä
Syyskuu - Heijastin 
Lokakuu - Pysy lämpimänä
Marraskuu - Tuunaa ja uudista
Joulukuu - Koriste


Ihan rohkeasti mukaan kaikki, hyvin helppoja teemoja. Itse pyrin toteuttamaan osan teemoista myös tuon minun oman Kasaprojektin tiimoilta. Mutta yritän oppia myös uusia tekniikoita ja pienentää lankavarastoja. Teemoista löytyy myös muutama isompi haaste minulle, ihan siitä syystä, että kun olen jo vähän miettinyt eteen päin, että mitä kaikkea tekisi, niin nämä muutamat ovat ihan avoinna, enkä saa ajatuksesta mitenkään kiinni. Mutta näitä on aika turha vielä kaikki lyödä lukkoon.. Antaa tuulen viedä mennessään.

Nyt vain rohkeasti mukaan teemavuoteen!


Ihanaa viikonloppua kaikille!

-Melissa-

torstai 10. tammikuuta 2019

Viimeinen lomapäivä



Toki arki on alkanut jo maanantaina kun pojat aloittivat taas koulun, mutta minun työni alkaa tänään ja täytyy sanoa, että olipa ihana eilinen päivä. Helsinki pukeutui kauniiseen talvitakkiinsa, vaikka oli pilvistä, niin muutoin oli ihana keli tehdä tyttöjen kanssa pitkä reissu ulkona. Tytöt nauttivat niin lumesta kuin seikkailustakin. Ja jälleen kerran on pakko ihmetellä tätä Helsingin kauneutta. Talvessa ehkä parasta on juuri nämä päivät, kun on lunta, on rauhallista ja seesteistä. Kaikki tämä on mahdollista täällä Helsingissä. Täällä pääsee helposti pakoon hektistä ja kiireistä keskustaa. Paljoa ei tarvitse tulla keskustan ulkopuolelle kun avautuu ihan erilainen Helsinki. Ja niin kuin olen useasti tänne blogiin kirjoittanut, niin ihan keskustassakin pääsee pakoon kiirettä.

Minulle yksi tärkeimpiä asioita hyvinvoinnissa on se, että pääsen liikkumaan ja tällä alueella jossa nyt asumme on todella paljon erilaista maastoa, jossa virkistäytyä. Mieli kylpee meni sitten jokirantaan seikkailemaan, metsään vaeltamaan, maalaistilalle tai kiivetä korkealle katselemaan upeita näkymiä. Tällaiset retkeilyt ja ulkoilut eivät edes maksa mitään, lähtee vain tutkimaan mitä oma asuinympäristö pitää sisällään ja vaikka olisi miten tuttua seutua, niin tekee asiat vaikka eri järjestyksessä niin taas löytyy uutta tutkittavaa. Mikään ei paranna huonoa fiilistä niin helposti ja nopeasti kuin tepastelu oman alueen ympäristöön. Nykyään on jokaisella myös kännykässä kamera, jolla voi ottaa kuvia, sellaisia kuvia, jotka tuovat alueen kaikkein parhaimmat puolet esiin ja kun katselee kuvia myöhemmin avautuu jälleen aivan uusi maailma eteen. Se myös parantaa oloa paljon. Tämä on minulle ihan itsestään selvää, että minulla on kamera mukana tai vähintään se puhelin, jolla voin ottaa kuvia joka paikassa missä ikinä kuljen. Jos käyn useamman kerran samassa paikassa eri vuodenaikoina, niin silloin saa myös erilaiset fiilikset kuviin. Kuvaterapiaa parhaimmillaan.

Nyt on paljon kirjoiteltu siitä, että mitkä asuinalueet ovat hyviä ja mitkä huonoja, missä alueissa voidaan hyvin ja missä taas ei. Mutta on unohdettu kertoa siitä mitä erillaisia mahdollisuuksia luonnosta löytyy. Ei ole vielä täällä tullut vastaan sitä, ettei ole missään mitään tutkittavaa, toki en ole päässyt ihan jokaista aluetta vielä kokonaan tutkimaan, vaikka monessa paikassa olenkin käynyt. On jotenkin surullista, että nykyään keskitytään vain huonoihin asioihin, laitetaan kaikki vastakkain, on hyvä ja huono asia. Ei esitellä hyviä asioita mistään. Ei ihmisten hyvinvointia näin helpoteta, että kaikki on joko kurjaa tai hienoa ja asuinalueet laitetaan paremmuusjärjestykseen ja unohdetaan kokonaan ne hyvät ja hienot asiat mitä jokaisessa alueessa on. Jo näiden lukemisesta tulee huono fiilis, mitä se on sitten heillä, joilla asiat on huonommin kuin minulla?
Itsemurhat on lisäntyneet, varsinkin nuorten keskuudessa, ihmisten hyvinvointi on romahtanut ja tällainen vielä oikein ruokkii sitä, että kirjoitellaan tällaisia. Näissä jutuissa on puolensa ja puolensa. Olen silti sitä mieltä, että yhteiskunta ei voi kaikkea parantaa, raha ei paranna kaikkea vaan moni asia on ihmisen omissa käsissä. Kuten esimerkiksi se miten negatiivisesti omaa elämää katsoo.
Itse joudun myös taistelemaan sairauteni kanssa, vaikka se onkin jo parempi, taistelen lasteni sairauksien kanssa, taistelen töistä ja tuloista ja menoista. Mutta minun maailmaan mahtuu iso määrä kaikkea mahtavaa, kuten se, että menen kivuttomana ulos ja nään luonnon kauneuden edessäni. Oli kuitenkin aika, jolloin olin niin kivulias, ettei liikkumaan päässyt edes vessaan ilman miehen apua. Minulla on siis vaihtoehto, joko nähdä kaikessa hyvää ja kaunista tai sitten muuttua negatiivikseksi ihmiseksi eikä nähdä enää mitään kaunista ja hyvää yhtään missään.

Helsinkiä haukutaan useasti, kun täällä on niin kamalaa, kamalat betonitalot ja kiire, meteli, kiukkuiset ihmiset. Kyllä, täällä on sitäkin, varsinkin keskustassa, makkaratalon ympärillä mutta Helsinki on niin paljon suurempi ja moninaisempi kuin makkaratalo ja keskustan häly. Ei tarvitse mennä pitkälle kun avautuu ihan toisenlainen maailma. Miten paljon täällä on nähtävää ja koettavaa, ja vielä ihan ilmaiseksi tai pienellä rahalla. Tästä kaikesta koitan aina kertoa täällä blogissani sekä muutoinkin näyttää sitä puolta Helsingistä mitä ei juuri missään nää. Niin kuin koin viimekesänä, niin kun menee eri alueille, niin ei tarvitse lähteä matkustamaan, niin erilaista nähtävää täällä on. Eikä voi sanoa, että täältä on jo kaiken nähnyt, kun koko ajan tulee uusia tapahtumia, uusia elämyksiä. Ei, kaikkea ei ehdi nähdä ja kokea.

Nyt tuli kyllä aamutuimaan niin sekavaa tekstiä, ettei mitään määrää...Toivottavasti saatte edes jostain kohtaa kiinni.



















keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Lapsen rikkinäinen ja likainen paita



Kun lajittelin kasaprojektin materiaaleja hallin lattialle, nuorimmaiseni nappasi kasasta isoveljensä vanhan paidan, joka oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Paita raasu oli rikki ja tahrainen. Tahrat eivät ole halunneet lähteä paidasta ollenkaan, vaikka mitä olen koittanut tehdä. Vanhempi poikani on ollut kova säästämään ruokaa vielä seuraavaksikin päiväksi ja se näkyy monissa hänen vanhoissa vaatteisaan. Paidan kohtelo oli tässä vaiheessa auki, ehkä siivousrätiksi oli paidan matka, nuorimmaiseni kuitenkin oli toista mieltä ja oli annettava paidalle toinen mahdollisuus, sillä Härdelli oli nyt sitä mieltä, että paita kuuluu hänen käyttöönsä. 

Aina sanotaan, ettei kaikkea kannata säästää, itse olen todella kova säästämään ihan kaiken ja se sitten aiheuttaa ongelmia enemmän kuin tarpeeksi. Mutta nyt on helppo sanoa, että onneksi olen säästänyt näitä merkkejä, sillä niillä saikin kivasti kaikki tahrat piiloon. Merkkejä voi myös itse tehdä mutta tehdään niitä toinen kerta. Niitäkin voi tehdä todella monella tavalla. Korjasin siis kauluksen ja ompelin merkkejä paitaan sinne missä oli tahrat. Kaikenlaiset merkit käy, toki suosittelen ensimmäisenä kankaisia mutta nyt ei niitä montaa ollut, joten kaikki siis käy. Merkeillä saa muutoinkin todella helposti vaatteita korjattua ja muutettua. Säästä siis merkit aina kun jotain säästät tuunattavista vaatteista. Myös napit ovat tärkeitä säästettäviä. Liikaa asioita ei kannata kuitenkaan nurkkiin säästää, vaan ihan muutama vain. Asia joka minun pitää vielä oppia.

Ensimmäinen projekti on saatu aloitettua ja tunnelma on aika korkealla. Usko siitä, että selviän näin monesta haasteesta tämän vuoden aikana on vielä vähän uskon puutteen ympäröimä, mutta nyt kun ensimmäinen työ on saatu valmiiksi, niin jotenkin sitä uskoakin alkaa tulla. Seuraavaksi on keskityttävä käsityöblogien haasteeseen.