tiistai 19. maaliskuuta 2019

Kauluspaidoista ihania vaatteita

Heissuliveissuli!

Kevät hiipii hiljaa, meillä linnut laulaa räystäällä kovaan ääneen ja piilottelevat jotakin pihalla lavojen alla. Toivon, ettei ihan pesää rakenna... Tämä on se aika, kun alkaa suunnitella kevään suloisia vaatteita ja kaivaa kasaa sillä tavalla silmällä, tiedätte kyllä. Olenkin tässä selkävaivaisena keskittynyt pelkästään suunnitteluun, että mitä sitä tarvitsisi kaappiinsa nyt. Ensimmäinen valmis ajatuskin on löytänyt tiensä kasan kätköihin ja sieltä löytyi mareriaalitkin hommaan, toivottavasti pääsisin pian aloittamaan.

Tässä postauksessa haluan nostaa esiin muutamia hauskoja idoita, mitä voi tehdä vanhoista kauluspaidoista, oli ne sitten naisten tai miesten paitoja. Toki miesten paidoissa on enemmän materiaalia, kuin naisten mutta välillä löytää isoja kokoja myös naisten vaatteista. Ideat jakautuu tähän alkukevääseen sekä alku kesään, kun on jo niin lämmintä, että voi tepastella ulkona ihan topissa ja farkkutakissa.

Nyt on juuri se hetki, kun alkaa odottaa kesää ja auringon lämpöä. Muuttolinnut saavat jo tulla ja tavallaan ne kaikki inhottavat ötökät. Alkaa kevät siivous kotona (meillä alkoi jo), turhaa tavaraa karsitaan ja pyyhitään talven tuomat pölyt kaikkialta. Kun luonto herää uudelleen eloon pitkän talven jälkeen, niin sitä herää itsekkin, kaivautuu naftaliinista, kampaa tukkansa ja avaa vihdoin silmänsä, hengittää syvään kevään tuoksuja. Koirankakkaa ja pölyä, jossa hitunen pakokaasua mukana...Selvät kevään merkit. Kun ensimmäiset kukat alkaa kaivautua maasta, muuttuu tuoksukin kutsuvammaksi, silloin alkaa myös korvat surista...Eikun se olikin joku pörriäinen...


Paidasta ja takista tunika

Välillä oikeaan lopputulokseen kestää oma aikansa. Tämäkin tuunaus muhi jonkin aikaa kaapissa ensimmäisessä muodossaan, ennen kuin paita rakastui farkkutakkiin tai jakkuun... Niiden yhteydestä syntyi sitten tunika, joka on muuten malliesimerkki siitä minun kaikkein rakkaimmasta tyylistä mitä kaapissani on.


Ripsurapsupaita

Tämä paita on monistettu, on tämä punainen sekä sininen versio. Sininen versio tosin on flanellia ja tämä taas sekoitetta. Molempia on tullut käytettyä ja paljon. Tämä punainen paita on päässyt mukaan myös Haltialan Countrybileisiin. Yksi ensimmäisistä tuunauksistani, joita aloin tekemään.


Paidasta röyhelöpaita

Näihin paitoihin rakastuin muutama vuosi sitten ja teinkin näitä muutaman eri kuosista ja väreistä. Tämä näyttää valkoiselle, vaikka tässä paidassa on beigeitä raitoja. Olen tehnyt myös valkoisen sekä sinisen. Kaikki ovat kovassa käytössä. Tämä vähän enemmän aikuisen naisen pukeutumistyyli on mukavaa vaihtelua, kunhan saan pitää farkut jalassa.


Off the shoulder

Näitä teki kaikki muutama vuosi sitten ja nähtävästi sama jatkuu jälleen tänä keväänä/kesänä. Näitä tehtailee, niin helppoja tehdä. Leikkaa vain kauluksen pois ja vähän olkaa, kiinnittää kuminauhakujan ja kuminauhan ja se on siinä.


Toppi

Tämä oli ennemminkin kokeilu, koska minulla on valtava maha, niin paita on jäänyt roikkumaan kaappiin. Mutta ehkä vielä joskus kaivan sen esiin, puen koskeavyötäröiset pöksyt jalkaan ja tallustelen nämä päälläni. En ole siis luopumassa tästä ihanasta paidasta. Ehkä teen toisen, hiukan pidemmän version, että mahakaskin voisi sitä käyttää.


Kesätoppi

Tämä on myös tällainen napapaita. Tästä tuli ennemminkin tyttärelleni paita, kuin minulle. Mutta tästä näkee miten paljon erilaista voi tehdä yhdestä paidasta. Mielikuvitus lentämään vain ja kokeilemaan kaikenlaista, vaikka painamista.


Toppi kahdesta paidasta

Minun ihana matkalaiseni, yksi lemppareistani. Tulee hyvälle mielelle kun laittaa tämän topin päälleen. Tähän upposi kaksi paitaa. Kun yhdistelee paitoja keskenään, voi tehdä oikeastaan ihan mitä tahansa.


Ihana peplum

Peplum...Miten kukaan voi sanoa näitä rumiksi? Niin ihanan naisellisia ja suloisia. Sellaisia peplumit on, oikeasti. Tähän toppiin meni yksi isokoinen miesten paita. Lupaan nyt kesällä saada otettua kuvan, jossa minulla on tämä suloisuus päällä. En ole tätä saanut koskaan kuvattua mihinkään päälläni.
Off the shoulder frillapaita

Röyhelöt ja olkapäät voi yhdistää hyvin toisiinsa ja voi kyllä...Mikä tyylimokanen onkaan, tissiliivien olkaimet vilkkuu. Kyllä, minä useasti puen niin, että ne näkyy, normaalisti poikkeavan väriset liivit, jotta näkyy olkaimet kunnolla. Nyt halusin tosin niiden sopivan housuihini, jotka olivat valkoiset.


Paidoista mekko

Kun yhdistelee paitoja keskenään voi ommella itselleen vaikka mekon. Yläosassa on käytetty naisten paitaa ka alaosa on kahdesta miesten super isosta paidasta yhdistetty mekon helma. Vaaleanpunainen ei oikein ole minun värini ja sitä tulee sitten harvoin käytettyä vaikka kyseistä väriä jonkin verran kaapista löytyy. Vaikka mekkoa käytetään harvoin, ei se lähde toistaiseksi mihinkään tästä huushollista.



Pari muuta vinkkiä

Koska olen vähän laiska, enkä viitsi kaivella kaikkia linkkejä tähän, laitan vain pari kuvaa paita tuunauksista, joita olen tässä aikojen saatossa väsäillyt. Ja tosiaan, jos yhdistelet eri juttuja toisiinsa, niin saat vaikka mitä kivaa aikaan. Ja aina kannattaa antaa mahdollisuus rikkinäisille vaatteille myöskin. Niistä saa aika helposti ehjiä vaatteita.

Hauskoja ja hulvattomia ideoita on tulossa lisää, kunhan maltatte odottaa!

Ehkä onnistun saamaan kuvanikin vielä takaisin. Pakko elää toiveessa tämän asian kanssa. Sanokaa vain jos alkaa ärsyttämään liikaa kun kirjoittelen vähän mitä sattuu. Taukoa en tahdo nyt pitää, kun kirjoitusta pukkaa ihan väkisin. Johtuu varmasti makoilusta ja selän kivusta.




Muksakasta päivää kaikille!

-Melissa-

maanantai 18. maaliskuuta 2019

Jämistä pikkulaukku



En tiedä mitä tein lauantaina töissä mutta eilen en päässyt sitten ylös sängystä. Selkä oikeasta puolelta niin jumissa, että pienikin liike aiheutti kunnon huudon. Lepäily on siis jatkunut tämän päivän. Mitä sitten tässä teen kun ompelusta ei tule mitään? Lankatöitä tietenkin niin...Minulla oli vielä pikkuisen jäljellä erikoislankaa, josta olen aikanani jo tehnyt yhden pikkuisen laukun. Tämä laukku on vähän isompi ja romanttisempi mitä tuo toinen. Ensin oli tarkoitus tehdä tästä vyölaukku mutta ajatus muuttui sitten jälleen kerran matkanvarrella ja lopputulos on käsilaukku, jota voi heilutella kädessä kuin täti Monika. Iso kukkanen koristelee laukun läppää. Tarkoitus on vaihtaa neppari vähän isompaan, kunhan sellainen tulee vastaan.

Laukkuun virrakilin 17 ketjusilmukkaa alkuun ja siitä sitten edestakaisin kiinteitä silmukoita, niin pitkälle kuin mieli teki. Vuoriksi valikoitui housukankaan jämät ja vetoketju on Kierrätyskeskuksesta. Eli mitään ei tarvinnut ostaa tähän laukkuun. Kaikki löytyi kotoa, tai ainakin melkein...Emme nyt laske tuota nepparia tähän. Lanka on tuollaista hauskaa, se on valmiiksi neulottu ns.kuteeksi, joten se on paksua neuloa. Tykkään erikoislangoista, kun niistä voi tehdä vaikka mitä kivaa ja tämä lanka on oivallinen juuri laukuissa. Tulee pehmeää mutta jämäkkää pintaa.

Pikkulaukut tekee uutta tulemista, joten pitää tässä varautua hyvissä ajoin niiden tuloon. Vähän mietin, että pitäisikö tämä laukkunen ottaa seuraavalle reissulle mukaan vai ei... Mitäs sanotte? Haluatteko nähdä lisää kuvia tästä tapauksesta? Minulle pikkulaukut sopii paremmin kuin nuo isot, kun olen tällainen pikkuinen, metrin hukkapala. Tosin, laukkuun ei paljoa mahdu muuta kuin kaikkein tärkeimmät asiat. Isoihin laukkuihin tulee aina tungettua turhaa mukaan, kuten vaikka varmuudeksi kauha. Tosin, sen tarinan kauhoja en ollut minä vaan pieni tyttäreni. Katsoi, että tarvitsin kauhaa koulussa.

Laukun väri on kauniin hopean harmaa ja joukossa on kiiltävää hopealankaa. Laukku sopii siis hyvin arki -sekä juhlakäyttöön ja oikeastaan minkä vaatteen kanssa tahansa. Itse kun olen hyvin räiskyvä puketuja, niin yhdistäisin tuon varmaan kaikenlaisien pitsien ja hörhelöiden kanssa. Vaikka laukku toimii hyvin myös farkkujen ja t-paidan kaverinakin. Mutta kun minun täytyy saada olla riikinkukko kun olen vapaalla. Kyllä te tiedätte...

Tämä laukku on lähes Zero Waste -laukku, sillä lankaa jäi noin 40cm pätkä jäljelle. Olen tosi tyytyväinen. Tuo lanka on niin paksua, että varmasti keksin tuolle pätkälle jonkin käyttötarkoituksen vielä joskus ja sitten voin karjaista, että jeeeeee! kaikki käytetty. Siitä tulee oikeasti ihan tolkuttoman hyvälle mielelle kun tajuaa, että voi käyttää ihan kaiken sen materiaalin, mikä on käytössä. Mikään ei mene roskiin. Jää nähtäväksi mitä tuosta pätkästä joskus keksin.

*    *    *    *    *

Tietokonepäivitys

Mitä minun kuville kuuluu? Noh, eipä juuri uutta! Pari kuvaa ollaan saatu siirrettyä mutta toinen kone on niin juntturissa, että ei ymmärrä kaikkia komennuksia ja näin ollen kuvatkin liikkuu miten sattuu. Eli edelleen odotellaan kiltisti, jos vaikka tilanne muuttuisi jotenkin. Harmittaa niin vietävästi, kun siellä oli valmiit postaukset, jotka piti vain siirtää tänne blogiin...

*    *    *    *    *







Mukavaa päivää kaikille!

-Melissa-

sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Yksisarviset jaloissa



Tässä muutama viikko sitten huomasin, että tuo minun ihana yksisarvis huppuhuivini on aika yksinäinen, joten minun oli pakko tarttua koukkuun ja virkata yksinäiselle pikkusiskot. Voitte varmasti kuvitella millainen riemu siitä syntyi kun pikkusiskot hyökkäsivät leikkimään isompansa kanssa. Ei siitä kavion kopseesta ollut tullut loppua ollenkaan. Nukkumaan ei meinattu mennä ollenkaan. Nuppu ja Söpökin jo komentelivat näitä hassuja sisaruksia kun meteli oli sellainen, ettei meidän karvatytöt saaneet edes syödä rauhassa. Onneksi tilanne on nyt hieman rauhoittunut ja yksisarviset osaavat puuhata rauhallisestikkin jo.

Kaksosille pitäisi keksiä nimet... Ideoita saa heitellä!

Tossut eivät nyt ihan onnistuneet niin kuin ajatuksissani ajattelin. Niistä tuli pikkuisen liian leveät mutta eipä tuo nyt haittaa, sillä niillä tepastellaan kotosalla minkä ehditään. Tärkeintä kuitenkin on se, että näillä voi sipsutella lämpimästi tällä kotosalla. Koska virkkailu ei ole vahvin alani, niin muutoinkin virkkaukseni on vähän sinne päin ja jännitetään, että miltä lopputulos näyttää.  Näistä tuli tossun näköiset ja mahtuvat hyvin jalkaan, joten enempää tästä tekemisestä ei puhuta.
Virkkauksen maailma tulee olemaan hämärä minulle varmasti ikuisesti mutta minkäs teet mutta pääasia on kuitenkin minusta se, että lopputulos on käyttökelpoinen vaikka ei ihan mene niin kuin päässä on miettinyt tai ohje neuvonut. MInulle virkkausohjeet ovat täysin hepreaa, en ymmärrä niitä, enkä tajua miten niillä ohjeilla voidaan mitenkään päästä mihinkään lopputulokseen, kun minä en koskaan pääse, vaan lopputulos näyttää yleensä joltain muulta kuin siltä miltä pitäisi.

Uusi koneeni on saapunut eilen kotiin ja nyt on hyvä aloitella tutustuminen tähän laitteeseen. Vanhan koneen kanssa vielä joutuu taistelemaan ja edelleen toivotaan, että kuvat saataisiin sieltä pelastettua. Minulle siellä olevat kuvat ovat tärkeitä, joten niiden katoaminen tekee suuren aukon sydämeen. Meidän kaikki matkakuvat ovat esimerkiksi siellä vielä, puhumattakaan näistä minun töistäni ja kirppiksistä. Kaikki tulevat postauksien aiheet ovat siellä...Koneessa pitäisi kaikki olla kunnossa, mutta ei ole. Se on aivan somussa. Mutta koitetaan mennä nyt toistaiseksi näiden varassa, jotka oli kamerassa vielä. Muutaman jutun saan hyvin näillä tehtyä. Hyvä, ettei aina ehdi kaikkea tehdä loppuun asti.






Mukavaa sunnuntaita kaikille!

-Melissa-

lauantai 16. maaliskuuta 2019

Kun tietokone sanoo POKS!



Heippuli kaikille!

Minun tietokone sanoi poks tuossa heti kun sain tuon viime postauksen ulos. Ei olla saatu konetta kuntoon, vaikka sitä käsitellään koko ajan ja tehdään siihen tarvittavia korjauksia. Tarkoitus on nyt se, että saisimme pelastettua kaikki kuvat mitä koneessa on, minulle kun on jo tulossa uusi kone. Tuo vanha menee sitten nuorimman leluksi ja harjoituskoneeksi, jos vaan se saadaan siihen kuntoon, että se on mahdollista.
Millaisella koneella nyt bloggailen? Noh, minun ensimmäisellä läppärillä, joka on ollut myös tyttäreni käytössä kun aloitti opintonsa (on nyt valmistunut hoitsu) mutta tämä kone on niin jumissa, että täytyy toivoa, että saan tämän postauksen edes ulos tämän kanssa, jos ei, niin pitää siirtyä kännykkään. Mutta joka tapauksessa. Nyt täytyy sanoa, että tämä kevät ei ole mun juttu ollenkaan, niin paljon negatiivista on tullut elämään, että loma tekisi hyvää, lähteä pois tästä Suomenmaasta muualle. Ei minua nyt niin pahasti harmita se, että kone hajosi mutta ne kaikki kuvat, meidän matkoista yms. Juuri kun sain siihen koneeseen pelastettua toisaalta kuvia... Elämä nauraa minulle!

Valitsin nyt kuvia Insgramista ja puhelimesta muutoinkin, että varmaan samoja kuvia löytyy muista postauksista ja osa on sellaisia, joissa paljastelen tulevia postauksia. Harmittaa vietävästi vaikka ei maailmanloppu olekaan... Mikään ei vaan mene putkeen ja odottaa vain kesää. On alkanut pelottaa myös se, että tarkoitus on hakea lisäopintojen pariin, kun ei tämä suunnitelma ottanut tuulta alleen, että siinäkin valinnassa mennään kovaa vauhtia alamäkeä...Välillä näköjään on mentävä alas, päästäkseen ylös, ehkä. Kontillaan mennään sitten loppu matka, jos ei kerran jalat kanna.
On meille hyviäkin juttuja tapahtunut mutta niistä kerron sitten kun sen aika koittaa. Niistä huolimatta on vaikea kantaa näitä huonoja asioita, sellaisia, joissa tuntee olevansa vähän niin kuin häkissä, josta ei pääse ulos.

Ihan kaikkea en halua teille paljastaa, mitä on tänne blogiin tulossa tämän kevään aikana, vaikka nyt kurkistamaan pääsettekin. Mitä näissä kuvissa sitten oikein on?

1. Kuva minun kommandon tai kondomin valmistumisesta. Tämä työ aiheutti täällä kotosalla sellaista naurua, ettei ole tosikaan. Aika epätodennäköistä kuitenkaan, että enää tekisin tällaista..

2. Minun jämäasuste, miten jämistä saa kaikkea kivaa vielä, vaikka ommella jämät yhteen ja tehdä asusteita. Näistä on myös ulkopuoliset tykänneet valtavasti.

3. Vanhin poikani pisti rahaa leviäksi, osti itselleen television, sekä äidilleen paidan ja lenkkarit. Ehkä tämä on pieni vihje minulle, etten ole tarpeeksi muodikas, tai jotain.

4. Vanhempi poikani myös tyhjensi kaappiaan ja pienempi kloppi sai ison pinon kivoja vaatteita mutta joukossa oli yksi paita, joka oli aivan reikäinen...Sen tuunasin uuden näköiseksi, mutta sen paidan näette myöhemmin, sekä myös suunnittelu vaiheen.

5. Rakkauden lukot Vantaankosken aidoissa. Eipä niistä sen enempää...

6. Uusia ideoita miten muokata vanha vaate uuteen uskoon. Nämäkin näette toiste, en näytä tai kerro sen enempää, muuta kuin, että ovat muuten hienoja. Minä tykkään.

7. Minun ja mieheni seikkailu talvisessa Suomenlinnassa, postaus löytyy täältä. Aivan ihana reissu ja kelikin oli täydellinen. Postauksesta löytyy toinen idea mitä tehdä tuunausjätteestä.

8. Toinen tästä kuvasta kertoo siitä, että minun ja mieheni seikkailut on seikkailtu hetkeksi. Myös mieheni astuu ensi viikosta alkaen työelämään, vaikka miettiikin vielä mitä tekisi tuolla ammatillaan minkä juuri sai. Toinen kuva taas kertoo yhdestä tuunauksesta, joka liittyy tämän kuun teemaan. Yritän saada sen postattua pian. Jos vain saamme kuvat pelastettua koneesta.

9. Minun rakas Kazimierz, jonka merkitys vain kasvaa elämässäni. Nyt olisin todella valmis lähtemään tuonne keräämään voimia seuraaviin haasteisiin ja elämän ympyröihin.

10. Myös nämä miehen ja minun yhteiset lounaat päättyvät hetkeksi tähän. Kesällä sitten seikkaillaan ja lounastellaan uusissa ympyröissä.












Mukavaa lauantaita kaikille!

-Melissa-

keskiviikko 13. maaliskuuta 2019

Pienen pieniä korjauksia vaatteisiin.


Pimpelipompeli tuitelituitui, mitä kuuluu kukkuluuruu?

En aina tee jostain vaatteesta kokonaan uutta, jos se ei istu tai on muuten huono päällä. Välillä annan vaatteen olla ihan selliasena kuin on mutta muutan sen sopivaksi itselleni. Välillä sellainen iso tuunaaminen on todellakin turhaa, sillä minäkin tarvitsen välillä ihan perusvaatteita, varsinkin työmaailmaan. En aina voi olla kuin riikinkukko tai Kassi-Alma. Välillä pitää olla siististi räjähtänyt.
Minulla on kotona tällainen ei sopivien vaatteiden pino, jota pienennän aina kun innostus iskee ja nyt on mmuokattu pari vaatetta käyttöön pitkästä aikaa. Tämä pino ei kuitenkaan ole sama pino missä on korjattavat vaatteet, se pino on ihan eri asia ja yleensä se pino onkin jossakin piilossa, pois silmistä... Unohdettuna.

Tämä korjattavien vaatteiden pino on yleensä lattialla, sellaisessa kohdassa mihin voi helposti kompastua, ihan tarkoituksella. Mitä useammin kompastelen siihen, sen nopeampaa minä sen pinon hoidan pois päiväjärjestyksestä. Nämä on yleensä sellaisia juttuja, joita en täällä blogissa juuri esittele, mutta haluan raottaa arjen sumuverhoa vielä lisää ja näyttää mitä muuta teen, miten pieniä juttuja välillä nyherrän täällä omassa kopissani.

Valitettavasti olin jälleen niin ahnas ja kiireinen, ettei näistä ole ennen kuvia, joten joudutte näkemään sen vaivan, että luette ja kuvittelette mielessänne millaisista vaatteista on ollut kyse! Muutenkin tämä postaus poikkeaa muista, sillä kuvia on.... hyvin vähän, muutama vain. Mutta mennään asiaan:

*    *    *    *    *
Beigeiden housujen tarina ei tule tässä postauksessa ilmi. Jääköön se myöhempään hetkeen!

Paita:
Paita on valkoinen perustrikoo paita, jonka hihat oli puristettu kasaan tiukalla kuminauhalla. Vaikka ranteeni ovat kapoiset, niin kuminauhat olivat aivan liian tiukat ja paita jäi pitämättä, oli se muutaman kerran päällä ja sen jälkeen minulla oli komeat mustelmarenkaat käsissä. Paita on löydetty aikanaan Tikkurilan Patinasta.

Farkut:
Farkut ovatkin uudet, siis löysin ne joulun jälkeen ilmaisosastolta, farkut ovat hauskat, lahkeet repaleiset ja valkaistut ja muutoin siniset. Ovat suht lyhyet ja tietenkin repaleiset muutoinkin, juuri sellaiset mistä tykkään. Pesun jälkeen sovitin niitä jalkaani ja ne olivat muutoin hyvät mutta en pitänyt siitä miten ne kiristivät kuitenkin vyötäröltä, varsinkin kun menin istumaan.




Miten korjasin?
Paidasta leikkasin suosiolla kuminauhat pois, mutta koska hihat ovat leveät, enkä halunnut mallia muuttaa ja kaventaa hihoja, leikkasin valkoisesta tirkoosta ns. resorit hihansuihin ja ompelin ne kiinni. Helppo ja nopea korjaus. Nyt ei enää kädestä purista, pahasti ainakaan.
Farkuista ratkoin sivusaumaa auki ja leikkasin poikki vyötärönauhan, molemmin puolin. Tähän ompelin pätkän leveää kuminauhaa. Näin kuminauha antaa periksi kun istuu ja voi syödä vähän enemmänkin, ei haittaa. 

Farkuista ei nyt maailman siisteimpiä tullut, mutta menee minulla. Aina kun ei hommat mene suunnitelmien mukaan, eikä aina voi onnistua täydellisesti.

*    *    *    *    *



Haluatteko nähdä lisää tällaisia yksinkertaisia korjauksia?

Laita kommenttikenttään oma vastaus! Jos kyllä vastauksia tulee enemmän, niin koitan aina välillä muistaa laittaa vinkkinä tällaisia juttuja joukkoon myöskin. Jos ei vastauksia tulee enemmän, niin jääkööt tämä sitten ainoaksi korjauspostaukseksi. Tai siis tämän kaltaisena postauksena. Kyllä korjaus juttuja on tulossa pian lisää, koska yritän saada myös korjauskasan pois nyt kevään aikana.


tiistai 12. maaliskuuta 2019

Mitä kaikkea ostan kirppareilta



Tavallaan ostan kaiken kirppareilta, vaikka lähempi tarkastelu kertoo hieman toista. En siis voi ihan täysin painottaa sanaa kaiken. Käytännössähän ostan uutena sukat ja alushousut (tai teen ne itse), rintaliivejä löytyy kirppareilta hyvin, ihan uusia ja laputettuja. Siksi ostan useasti liivit kirpuilta. Toki jos haluan ostaa setin, niin sitten on paras kipitellä ihan liikkeeseen ostamaan, että saa kunnolliset. Mutta käytännössä, en ole nähnyt mitään syytä sille miksi en rintaliivejä ostaisi kirpputorilta. Olen aikaisemmin kirjoittanut kirppareiden alusvaatteista ja siitä voi lukea täältä.

Mutta emme nyt keskity noihin alusvaatteisiin vaan katselemme laajemmin sitä mitä näiltä aarreaitoilta oikeasti hankimme. Astiat, vaatteet, kengät, huonekalut, kaikkea tätä lähtee mukaan jos haluamme oikein kunnolla shoppailla. Lakanat useimmiten jäävät sinne, kuten myös muu sisustukseen liittyvä. Ainoastaan pöytäliinat saattavat lähteä mukaan, ei tosin enää, kun pöytäliinoja on nyt ihan tarpeeksi. Sain äidiltäni niin monta ihanaa itse tehtyä liinaa. Myös askartelu- ja käsityötarvikkeet ovat the juttu joita hankin kirppareilta. Myös kukkia tulee hankittua Kierrätyskeskuksista mutta olen tässä ajan saatossa ymmärtänyt sen, että on aika turha siihen laittaa rahaa kun ne kuolee täällä hetkessä. Se harmittaa ja olenkin nyt hankkinut tekokukkia, ovatkin sitten muovia tai ei niin niitä on helpompi hoitaa.

Yksi iso ostos, joita teen on vanhat lehdet ja käsityökirjat. Niissäkin olen tarkka, että ostan vain tiettyjä juttuja, joita voin hyödyntää vähän muussakin kuin vain kuvaamisessa. Kaikki lehdet on luettu kannesta kanteen ja käsityökisjoissa valinnat osuu juuri niihin kirjoihin, joista voin jotakin tehdä, en siis osta niitäkään turhaan. Nyt tällä hetkellä hankinnat osuu kirjonta aiheisiin kirjoihin, joista saan niin ohjeita kuin myös malleja. Minulla kun on iso tarve opetella tämä upea tapa. Saan näin kirjailtua vaatteitani ja saan uuden tyyppisiä tuunaus vaihtoehtoja.
Hankin siis lähes tulkoon kaiken kirppareilta ja olen myös hyvin tarkka mitkä lähtee mukaan ja mitkä ei, joskus toki vasta kotona huomaa, että voi kökkö, juttu onkin rikki. Mutta niistä sitten tuunataan aina jotakin muuta tai asia jää vain kuvausrekvisiitaksi tai keksin jotain muuta käyttöä asialle. Tätä onneksi tapahtuu todella harvoin.



Olen kirjoittanut kirpputoreista paljon erilaisia juttuja ja tähän laitankin nyt muutaman linkin omiin kirjoituksiini. Tulen jatkossa kirjoittelemaan enemmänkin aiheesta.

Lempikirpparit (uusi postaus aiheesta tulossa)


HUOM! Ajankohtainen uutinen

Oulukylään avataan uusi Kierrätyskeskus 23.3 klo. 10.00 


Linkin takaa löytyy tarkemmat tiedot!


Kirppareilta löytyy nykyään ihan mitä tahansa ja ne ovat todellisia aarreaittoja. Kiertely kannattaa ja välillä hyvä lähteä kiertelemään muuallekkin, eikä vain niihin tuttuihin ja turvallisiin. Meillä on tämä tapa, välillä tuttuihin ja välillä ihan uusiin. Näin saattaa löytyä uusia lempparikirppareita ja niitähän on tullut paljon. Siksi onkin aika päivittää tuota lempparilistaa. On myös suunnitelmissa tehdä sellaiset tutustumiskierrokset eri kirpareilla, uusilla, eri alueilla. Jos tämä ajatus saa kannatusta, niin luulen, että tulee aika kivat tarinat niistä.

Mikä kirppareissa kiehtoo?

Minulle kirpparit kertovat tarinaa, tarinaa menneestä, tarinaa ihmisistä ja elämästä. Joskus kun hypistelee ja katselee jotakin tiettyä tavaraa tai vaatetta, miettii, että millainen ihminen omisti sen ennen, millaista elämää hän viettää/vietti, miltä hänen maailma näytti. Nuo ajatukset ovat useasti ne ensimmäiset mitä mieleen putkahtaa joistakin tavaroista. Ei toki kaikista mutta useammista. Ne ovat juuri niitä löytöjä, jotka puhuttelee uutta omistajaa. Ne eivät aina ole vain tavaroita tai vaatteita, vaan niillä on välillä tarina kerrottavana. Osan tarinasta voi googlettaa mutta ei se kaikkea tietenkään kerro mutta ainakin tuotteen alkuperää. Tämä onkin yksi iso juttu miehellä ja minulla, kun kiertelemme kirppareita. Aina googletellaan ja keksitään joskus tarinoita, jotka ovat siis vain tarinoita ihmisistä ja elämästä, emme me niitä googlella löydä. Tällaisia mielikuvitus maailmoja voi hyvin rakentaa, se tuo lisää sisältöä reissuun, eikä tavara ole vain tavara, vaan se saa tarinan.