keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Maailman paras olopaita



Kun olen kotona ja haluan pukeutua rennosti ja lämpimästi, valitsen aina jonkin rennon asun. Tämä Burdan kaavalla ommeltu jättipaita on yksi sellainen. Kangas on uutta, muutama kuukausi ostettua kangasta. Alouksi koitin etsiä tähän työhön puuvillapaitoja mutta laihoin tuloksin, päädyin sitten ostamaan kankaan. Miksi näin kun kaapit pursuaa vaatteista muutoinkin. Ihan siitä syystä, että kaapissa ei ole oikein olovaatteita enää kun muuton aikana poistettiin kaikki huonokuntoiset vaatteet ja tekstiilit, joista tein lähes poikkeuksetta erilaisia ja eri tarkoituksiin rättejä. Näin hävisi uusiokäyttöön monta yöpukua ja monta olovaatetta. Vieläkin on pino odottamassa seuraavaa kierrosta rättejä, joita pitäisi tehdä tytölle sekä vanhemmalle pojalle. Jättipaita on tehty Burda 1/16 kaavalla, joka on erittäin helppo kaava. Paitaan menee aikaa leikkuusta lähtien sellainen tunnin verran. Kangas on ihanan ilmavaa ja lämmintä, pinta on hauska. Väri on hyvin hempeän rosaa vaikka ei siltä kuvissa ihan näytäkkään sille. Ihastuin kankaaseen heti kun sen näin. Edelleen tosiaan toivon, että löydän puuvillapaitoja, joista tehdä tämän saman paidan. Mutta näillä mennään nyt!

Olette huomanneet, että ompelutöiden esittely on vähentynyt paljon. Se johtuu ainoastaan siitä, että ompelutila on epäkäytännöllinen ja siksi ompelu on pikku hiljaa jäänyt. Samaan aikaan sitten töiden kuvaaminen on vähentynyt paljon vaikka materiaalia olisikin valmiina odottamassa. Minulle on iskenyt neuloosi ja erilaisia neuleita on tulossa puikoilta pikku hiljaa. Toiveissa kyllä on, että saisin myös ommeltua välillä. Annan kuitenkin neuloosin viedä nyt mennessään ja yritän saada lankavarastoja pienemmäksi mahdollisimman tehokkaasti.

Mitä opimme tästä? Älä koskaan kerää liian suurta varastoa, joka ei mahdu yhtään mihinkään. Vain sen verran kuin tarvitset ja siihen yhteen projektiin. Kyllä, minulla on pikkuinen ähky tälle materiaalimäärälle. Appiukon luona on monen monta laatikkoa tavaraa vielä, eikä ne tosiaankaan tänne mahdu. Minulta on myös kadonnut paljon tavaraa muuton yhteydessä, se harmittaa todella, todella paljon.










Mukavaa keskiviikkoa!

-Melissa-

tiistai 30. lokakuuta 2018

Helsingin ruoka-ja viinimessut sekä kirjamessujen löytö

Niin kuin tiedätte, nautin suunnattomasti siitä, että etsin ilmaisia tapahtumia tai tekemistä, tai ainakin halpaa puuhaa, jos ei muuta. Näiden menojen löytymiseen on monta erilaista tapaa, yksi on selailla kaupungin tapahtumakalenteria, joka minulla on todella ahkerassa käytössä, kuulun myös Facessa erilaisiin ryhmiin, jotka ilmoittavat erilaisista halvoista menoista ja tapahtumista. Myös kaupunkien museoiden sivut kannattaa käydä läpi, Kannattaa myös googlettaa kaupungin puistot- sekä huvilat. Löytyy vaikka mitä nähtävää ja koettavaa.


Yksi tapa saada erilaisia lippuja ja muita on osallistua erilaisiin arvontoihin, kisoihin sekä tutkimuksiin. Välillä en edes ole tiennyt, että olen osallistunut johonkin kun ihan vahongossa olen osallistunut johonkin kuvakisaan ja voittanut sen. Facessa on esimerkiksi todella monia arvontoja, joihin osallistua (toki kannattaa varoa mihin osallistuu), myös blogeissa on erilaisia arvontoja, joihin kannattaa aina osallistua. Itse osallistuin Jaelin arvontaan ja sain messulipun viime viikon messuille. 

Italialainen oli messuilla hyvin edustettuna, mikä ei sitten oikein innostanut pidemmän päälle, viinien kohdalla saimme vain kahdessa paikassa hyvää palvelua, siis tosiaan palvelua. Kiitos siis heille, jotka palvelivat meitä, jotka kyselimme liian erilaisen viinin perään. Toivottavasti ensi vuonna on toisin. Meille messut eivät siis tarjoilleet mitään suurta aivoräjähdystä mutta hauskaa meillä oli ja kotiin lähti ainakin suklaata.

Kirjamessujen puolelle jaksoin penkoa Antikoita ja vanhoja lehtiä. Lopulta vain yksi lehti lähti mukaan kun ryhdyin kitsaaksi. Nyt olisi siis ollut todella hieno mahdollisuus ostaa erilaisia vanhanaikaisia neulelehtiä mutta ne nyt tosiaan jäi sinne. Jäivät ihan siitä syystä, että jalat painoi, kassi painoi ja päästäkin alkoi kiristää jo kun oltiin niin monta tuntia pyörimässä messuilla ja introverttina alkoi voimat olla aivan loppu jo.

Lopuksi piti vielä kuvata tämä minun uusi ihana kirppislöytö ja kuvattiinkin, kovassa tuulessa. Piti siis paremmat kuvat saada mitä ei saatu Valokarnevaaleilla kun oli ihan liian pimeää jo silloin. Meillä ei nyt taida olla homma ihan hallussa nyt. Ei ollut tarkoitus tässä vain mäkättää, koska hauskaa meillä oli vaikka nyt vähän mäkätyksen puolelle menikin. Suosittelen tosiaan osallistumaan arvontoihin yms. Koska joskus voi tärpätä.


















Mukavaa päivää kaikille!

-Melissa-

maanantai 29. lokakuuta 2018

Rennosti työpäivään



Yleensä pukeudun töihin hyvin konservatiivisesti ja ei niin huomiotaherättävästi. Eli lähinnä treenikuteisiin ja muihin vastaaviin, joskus farkkuihin, mutta harvoin niihin. Leggareilla on helppo olla ja touhuta nuorten kanssa. Joskus tosin kaipaan omaa tyyliäni niin paljon, että heitän päälleni jotakin erikoisempaa, se on yleensä tämä neulepaita tai sitten joku tunikoistani, joka on tehty myös palasista. Välillä kun tuntuu sille, että se oma minä eksyy jonnekkin jos ei saa voimaa niistä omista vaatteista.

Jokin aika sitten linkkailin facessa eri ryhmiin yhtä postausta, jossa kerroin mitä kaikkea voi tehdä vanhoista vaatteista talveksi ja yhdessä keskustelussa sitten kysyttiin, että mitä teen näille erilaisille jämille mitä tuunauksesta jää. Olin hieman yllättynyt kysymyksestä, sillä postauksessa oli muutama vinkki myös sellaisiin ideoihin. Jämistä voi siis tehdä lähes mitä tahansa. Tämä kuvan paita on yksi sellainen esimerkki mitä jämästä voi tehdä. Jämät voi ommella yhteen kankaaksi ja yhdistää miksi haluaa, leggarit, mekko, paita...Mitä tahansa, jos ei ole tarpeeksi materiaalia niin voidaan tehdä vaikka pipoja, tuubihuiveja, lapasia...Mielikuvitus on rajana.

Koska itse rakastan ylisuuria vaatteita, niin on aika itsestään selvää, että niitä tulee tehtyä aika paljonkin, ne ovat todella hyviä varsinkin juuri tällaisena aikana kun alkaa viime puskea, niihin on kiva kietoutua. Ihanaan lämpöiseen syleilyyn. Töissä on tällaisella rento olla kun mistään ei kiristä eikä irvistä. Kunnon lötköpötkö paita. Kuvassa olevat bootsit on ostettu opiskeluaikana Sörkän Uffista. Ovat yhdet lempparit.








Hyvää alkanutta viikkoa!

-Melissa-

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Kun äiti lapselleen sukat neuloi



Tyttö: Äiti, neulo mulle sukat, ihan tavalliset perussukat ohuesta langasta. Mulla on vaan kahdet sukat mitä voi käyttää, toiset kotona ja toiset töissä mutta ne on paksuja. Haluan ihan ohuet ja ihan perussukat.

Äiti: Aijaa, en tiedä ehdinkö tehdä.

Tyttö: Olen aina niin kiltti, että tee nyt. Mä tarviin sukat.

Seuraavana päivänä tehtiin kirppiskierros mutta sopivaa lankaa ei löytynyt. Oli siis pakko tällä kertaa mennä ihan kauppaan hakemaan uutta lankaa. Omat työt syrjään ja tytölle saatiin sukat valmmiiksi muutamassa illassa. Ihan tavalliset perussukat, ei mitään värivaihteluita, ei kuvioita, ihan perus vaan. Tiedättekö, en ole koskaan ajatellut miten rentouttavaa on välillä neuloa ihan vaan perussukkaa. Sen neulominen on ihan erilaista kuin monivärisiä tai kuviollisia. Nämä ovat juuri sellaiset aivot narikkaan -sukat, joita olen tässä kyllä oikeasti tarvinnutkin.

Tuossa jokin aika sitten käsityöblogien ympärillä kuhisi, kun yksi bloggari aloitti keskustelun siitä, että miksi halutaan tehdä nopeita ja laaduttomia töitä, eikä keskitytä tekemään vaikeita ja monta iltaa kestäviä projekteja. Monet ottivat kantaa keskusteluun, itse myös, en tosin täällä blogissa, koska en nähnyt siihen mitään tarvetta, sillä kyllä me tarvitsemme myös näitä helppoja ja yksinkertaisia töitä myös. Ihan jo senkin vuoksi, että joukossa on paljon niitä, jotka vasta opettelee neulomista, helpot työt antavat heille hyvän esimerkin siitä, miten voidaan tehdä helppoja mutta laadukkaita töitä myös. Nämä sukat ovat juuri sellaiset ja toki myös tekee hyvää meille käsityöläisille välillä tehdä itsekkin jotain tämän sorttista. Nimittäin, minusta nämä ovat suorastaan suloiset vaikka näissä ei ole mitään ihmeellistä.








keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Kun ilmastonmuutos iski vasten ihmisten kasvoja



Ilmastonmuutos, se on vääjäämätön juttu. Maapallo on elävä ja muuttuu koko ajan, nyt ihmiset ovat nopeuttaneet planeettamme muuttumista ja saa nähdä millainen on lopputulos. Uutiset heittää ilmastonmuutoksesta valtavasti juttuja, raportit on julkaistu, ihmisten huoli on muuttunut lähes paniikiksi. Toinen puoli huutaa, että asialle pitää tehdä jotain ja toinen puoli huutaa, että mikä suomalaisten apu tässä kaikessa kun koska Intia ja Kiina.

On hienoa, että huoli on noussut kaikille ja useimmat ymmärtävät myös sen, että tämä on yhteinen asia, ei vain Intian ja Kiinan. Miksi? Me täällä lännessä vaadimme nopeasti vaihtuvaa muotia, isoa määrää tavaraa kauppoihin ja iso osa niistä tavaroista valmistetaan näissä maissa. Afrikkakin on imetty kuiviin, eli kyllä meistä lähtee muutos, meidän kulutustottumuksista ja vaatimuksista.
Intiassa on jo monet puuvillapellot niin myrkytettyjä, ettei niissä voi enää viljellä mitään muuta kuin tuota puuvillaa, tai ei välttämättä enää sitäkään. Maaseudun köyhyys ja naisten kouluttamattomuus aiheuttaa holtitonta lisääntymistä. Kyllä, moni asia ja muutos lähtee meistä itsestämme, mikä muuttaa suuntaa myös näissä kolmansissa maissa. Yhdessä, yhteisesti. On turha verrata saastuttamisen määriä kun me ollaan niitä, jotka vaatii toisilta niin paljon.

Onko ekologiseen elämäntapaan siirtyminen luopumista asioista? Ei, se tuo paljon uutta, uusia ajatuksia, uusia ideoita. Parasta on luovuuden astuminen elämään ja uusien taitojen oppiminen. Ja koko ajan oppii uutta ja saa uusia ahaa-elämyksiä. Tuntuu, ettei tässä hommassa ole koskaan valmis vaan koko ajan tajuaa uusia juttuja. Vaihtoehtoja on valtavasti miten elää ekologisemmin, jokainen valitsee itselle parhaimman tavan. Minulle se on lähiruoka, Suomen omat super foodit, kirpparit, Näistä kahdesta olen lähtenyt liikkeelle, tai oikeammin kirppareista se lähti, siinä hommassa auttoi "Vuosi ilman uusia vaatteita"-projekti. Vaatteet on minun elämäntapani myös ja olen siinä kohtaa armollinen itselleni.

En usko, että toisesta ääripäästä siirtyminen toiseen ääripäähän olisi maapallomme pelastus. Ei mikään sellainen ole. Me emme tarvitse tehotuotettua ruokaa, oli se sitten kasvista tai lihaa. Uskon, että eläminen tasapainossa luonnon kanssa on ainoa oikea tie. Ihmisillä on vain taipumus mennä ääripäästä ääripäähän ja ollaan aina menossa ojasta allikkoon. Useasti näkeekin nyt ohjeita, että älä tee sitä. älä tee tätä mutta missään ei puhuta mitä saa tehdä ja mitä uutta se tuo elämään. Se harmittaa todella vietävästi.


Esimerkiksi: Hanki polkupyörä auton tilalle! Mitä tällä saa?

* Kun hankit polkupyörän kierrätettynä säästät noin 250kg luonnonvaroja. (Lähde: Kierrätyskeskus)
* Pyöräily kuluttaa ylimääräistä energiaa ja kiinteyttää kroppaa nopeasti,
ei tarvita kalliita liikuntakortteja kun pyöräilee.
* Tutustuu ympäristöön ihan eri tavoin mitä autolla liikkuessa, löytää uutta ja kiinnostavaa.
* Liikkuminen pyörällä on nopeaa
* Tulee iloiseksi.

Itse en osaa enää luopua polkupyörästä, sen avulla meilläkin on vähentynyt autoilu todella paljon, eikä erikseen tarvitse järjestää mitään liikuntaa kun tätä voidaan tehdä yhdessä ja erikseen. Pyöräily on yksi mieletön tapa tehdä asioita perheenä tai hoitaa omaa parisuhdetta.

Se mitä yritin tuoda tässä sekasotku ajatuksessa esiin on juuri se, että ekologinen elämä ei vie sinulta mitään pois, ei aikaa ei hyvinvointia vaan se oikeasti juurikin tuo sitä. Ja tämä on kaikki myös meidän käsissä, ei komlansien maiden ja syykin on hyvin selvä! Sitä on turha selitellä. Pienistä puroista kasvaa suuri joki. Jokainen valitsee itselleen sopivan tavan yrittää elää ekologisemmin. Otetaan iisisti, eikä syytellä toinen toisiamme, sillä kukaan meistä ei ole täydellinen ja teemme virheitä!


tiistai 23. lokakuuta 2018

Mä niin yritin - Kun työ epäonnistuu

Välillä eri askartelu, ompeluryhmissä puhutaan piloille menneistä töistä, kuinka paljon niitä tulee ja kerrotaanko me bloggaajat niistä koskaan mitään. Itse kyllä kerron aina välillä ja ainakin yksi sellainen todella piloille mennyt työ löytyy myös Ei mennyt niin kuin Strömsössä- kirjassa. Kyse oli mekosta, jonka leikkelin ihanasta kankaasta myöhään yöllä, että saan sen aamulla ommeltua. Vasta kun mekko oli valmis, niin näin miten koko mekko oli aivan väärin leikattu ja ommeltu. Mekkoa ei enää pelastettu. En muista tosin mitä tein siitä lopulta mutta roskiin se ei mennyt.

Tämä postaus on ollut tallennettuna jo 7.5.2015 asti mutta koskaan en ole saanut postausta valmiiksi asti. Syytä en tiedä, olenhan ennenkin esitellyt piloille menneitä juttuja. En vain millään ole tätä saanut aikaiseksi. Nämä työt olin alunperin tehnyt jo vuosi aikaisemmin kun Nuoriso-ja vapaa-ajanohjaajan opintoihini liittyviä valinnaisia, joka minulla oli kulttuuri. Harjoittelimme siis erillaisia kädentaitoja, musiikkia yms. Tutustuin moneen uuteen tekniikkaan ja ihan uusiin juttuihin, kuten neulahuovutukseen ja marmorointiin. Tunnit oli todella kiinnostavia ja sai luovasti kokeilla kaikenlaista mikä kiinnostaa. Tein siellä myös työessun, jota en muuten ole koskaan täällä esitellyt edes. Ehkä vielä joskus... Käytännössä siis tein tämän mokan jo vuonna 2014 keväällä mutta ensimmäisen postauksen tallennuksen tein vasta 2015. Nyt sain tämän vihdoin uloskin täältä, vaikka lupasin ryhmässä, jossa näistä jutuista puhuttiin vuosi sitten.

Harmittaako tämän työn epäonnistuminen? 
Kyllä, todella paljon!

Kovetin pitsiliinan palasista osia, joista tein korvakorut sekä kaulakorun, päätin testata kotona hommaa myös ja tehdä pitsiliinasta lampunvarjostimen. Korut onnistuivat todella hyvin mutta minun lampunvarjostin ei koskaan kovettunut vaikka käytin koulun kovettajaa, en sekoittanut itse erikepri-vesiseosta. Oli tarkoitus siis tutustua noihin valmiisiin tuotteisiin. En saanut sitä kovettumaan millään vaikka upotin sen seokseen, laitoin vielä seosta sen päälle ja annoin kuivua monta päivää. En tiedä mikä lopulta meni vikaan mutta harmi on ollut niin kova, etten ole sitten saanut tätä postausta ulos.
Tuosta liinasta ei tehdä enää mitään, se on piloilla. Se on minulla kyllä tallella jossakin, ihan varoiksi sen olen säilyttänyt, jos kuitenkin joskus jotakin...

JOs haluatte tutustua mitä teimme opintojen aikana, niin klikkaa itsesi tänne.




Mukavaa päivää kaikille!

-Melissa-

maanantai 22. lokakuuta 2018

Syysloma menoja



Aikaisemmassa postauksessa kerroinkin, etten kaikesta mitä syyslomalla tehtiin tee omaa postausta, se on aika turhaa mutta siitä huolimatta haluan tehdä listan mitä kaikkea lomalla teimme. Paljon puhutaan siitä, että lomilla kaikki lapset eivät pääse matkailemaan tai muuten seikkailemaan, syitä on monia, yksi on perheiden taloudellinen tilanne, varsinkin kesälomat ovat ongelmallisia. Minusta on kuitenkin hyvä, ettei lomilla aina tarvitse stressata lomamatkoista, kalliista tekemisestä tai muustakaan sellaisesta. Loma voi koostua monesta asiasta ja pienistäkin jutuista voi perhe nauttia valtavasti. Itse olin myös töissä lomalla, joten ihan kaikkeen en itse päässyt mukaan. Täytyy sanoa, että menoa on ollut nyt lomalla enemmänkin mitä suunniteltiin, väehmpikin olisi riittänyt.

Leffa, Risto Reipas ja Nalle Puh
Super Park
Walking with dinosaurs
yö isovanhemmalla

Ei ole pakko matkustella, tekemistä löytyy ihan kotinurkistakin ja on paljon itsestä kiinni miten halpaa menoa haluaa. Meille ei maksanut muu kuin shoppailut ja dinot. Aina kannattaa selvittää mitkä tapahtumat tai museot ovat ilmaisia tai milloin on ilmaiset sisäänpääsyt. Tällä viikolla Helsingissä on taas museoilla avoimet ovet, joten niitä kannattaa hyödyntää aina, myös kaikki jo muutoinkin ilmaiset näyttelyt mitä monissa kaupungeissa on. Nuorisotilat/talot järjestää useasti myös lomatoimintaa, jota suosittelen kaikille kolmos luokilta ylöspäin, myös muita harrasteita löytyy, joita kannattaa seurata Harrastehausta. Useasti toiminta on myös ilmaista. Hyvä vinkki on on myös lukea kaikki taloyhtiön sähköpostit ja katsoa onko heillä erilaisia asukastapahtumia, meidän perhe oli tällaisissa aikanaan kun asuimme VVO:n asunnossa. Lumo järjesti varsinkin kesäisin ilmaisia asukastapahtumia esimerkiksi Lintsillä, sekä Särkänniemessä. Liitot myös järjestää erilaisia juttuja, meidän miesväki lähti miehen liiton järjestämälle Super Park päivään ja tapahtuma oli aivan ilmainen ja siihen kuului myös lounas. Osallistumme myöhemmin tänä vuonna toiseen juttuun, jonka on miehen liitto järjestänyt mutta siitä kerron myöhemmin.
Leffaan voi lapsi mennä oman kummin kanssa tai isovanhemman tai kaverin. Leffa oli sellainen reissu missä me vanhemmat emme olleet mukana, itse olin töissä silloin ja mies muissa hommissa. Kummitädin kanssa hauskaa, se on tärkeää. Välillä on hyvä irtautua omista vanhemmista ja pitää heistä pienen vapaapäivän ja nauttia toisen tärkeän aikuisen läsnäolosta. Yökyläily isovanhemmalla on myös tärkeää, varsinkin kun nykyaika on niin kiireistä aikaa, niin lomalla on hyvä hetki pitää suhdetta isovanhempiin yllä. 
Loman ajat ovat hyviä hetkiä myös niissä perheissä, joissa toinen vanhempi ei asu samassa osoitteessa, näin lapsi voi lomailla toisen vanhemman luona. Näin meillä vanhempi teki, tuo meidän 18 vuotias vauva. Hän tuli kotiin sen verran aikaisemmin, että pääsi Super Parkkiin mukaan, on niin pitkään halunnut itsekkin sinne, kuten Härdellikin. Vanhempi poika on useimmiten ollut mahdollisimman paljon juuri lomilla isänsä luona, jotta voi kokea myös heidän perhelomia, toki meilläkin on paljon yhteisiä lomia joten ei haittaa vaikka välillä isänsä luona on. Kesä kun hänen kohdalla meni hiukan plörinäksi. Ei juuri kesäopintojen takia päässyt isällä olemaan. 
Vaihtoehtoja siis löytyy...

Kannattaa todella seurata mitä kaikkea tarjontaa kaupunki järjestää, mitä taloyhtiö tai liitot. Tekemistä löytyy ihan varmasti kaikille, jos ei kiinnosta pyöräretket tai muu seikkailu luonnossa. Meillä oli tarkoitus seikkailla pyörillä enemmänkin mutta turha stressata kun tekemistä oli muutenkin aivan älyttömästi, liikaakin, jos totta puhutaan. Ihan vaan voi levätä, onneksi meillä oli lepopäiväkin, jolloin saatiin olla pyjama päällä koko päivän ja katsella sarjamaratoonia, nautittiin rahkamunkeista ja toistemme seurasta. 
Loma on ohi ja arki alkaa, myös blogissa. Ihanaa kun olette olleet kärsivällisiä näiden lomapostausten kanssa. Huomenna askel tuunaukseen taas...