tiistai 31. heinäkuuta 2018

Koirille makuualusta huovasta



Tuossa kun ostimme alkukuusta lipaston olohuoneeseen, että saamme kirjat jonnekkin, niin ostopaikan omistaja pakkasi lipaston lasit rikkinäiseen huopaan. Me ei oikeastaan tarvittu huopaa yhtään mihinkään mutta pihalla ei ollut koirille mitään lekottelupaikkaa, joten kaivelin hiukan kaappeja ja laatikoita ja löysin vanhasta rikkinäisestä toppatakista säästetyn vetoketjun sekä villalangan jämän.  Näillä sainkin jo sopivan pussin ommeltua, jonne voi piilottaa peiton ja pari tyynyä. Suojaksi laitoin vielä itse ommellun taljan, joka on tehty vanhasta peitosta ja turkiksen palasesta.
Hyvin helppo ja yksinkertainen tuunaus ja oli kiva, ettei tarvinnut tuota rikkinäistä vilttiä heittää pois vaan ensin hyvällä huollolla saatiin siihen kuntoon, että voi ommella kivaa siitä. Ja jos koirat ei tykkää siitä niin siinä voi ihminenkin istua halutessaan kun pestään koirien hiet ja hajut pois.
Nuppu ja Söpö ovat olleet oikein innoissaan siitä, että hekin mahtuvat nyt pihalle pötköttelemään ja nauttimaan elämästään meidän kanssa.

Leikkasin viltin niin, että rikkinäinen osa jäi saksien alle, ompelin vetoketjun lyhyeille sivuille ja sen jälkeen pussiksi. Huopaa ei tarvitse huolitella, joten jätin reunat sellaiseksi. Hommaan meni noin 15 minuuttia. Lopuksi ompelin käsin villalangalla reunan. Koirilla on myös oma tyyny, varsinkin Nuppu tykkää pitää päätään tyynyllä. Tyyny on ommeltu vanhasta neupepaidasta ja sisällä on vanhan tyynyn sisus.

En harrasta sisustamista ollenkaan, vaan teen ja hankin sen mukaa mikä hivelee silmää. Ei nämä aina sovi toisiinsa mutta ei haittaa mitään sekään. Uutta, vanhaa ja itse tehtyä, se on se meidän kodin juttu ja tulee aina olemaan. Minusta on niin kivaa, että ollaan alettu saamaan asuntoa siihen kuntoon, että voi alkaa suunnitella tupareita.









sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

Retki Uutelaan - Mekosta shortsiasu



Eilen oli sellainen ilma, että päätimme lähteä Uutelaan retkeilemään. Homma ei sitten tällä kertaa sujunut hyvin, joten kiersimme vain pienen osan Uutelaa. Fiiliksen pilasi täysin ampiaiset, joita oli joka puolella ja ne tietenkin haistoivat meidän eväät ja kävivät kimppuun kuin sika limppuun.
Härdelli on moni allerginen kaveri ja erittäin allerginen ampiaisen pistolle, joten kaveri sai pahimman luokan hepulin tuolla reissulla ja tässäpä ne isot syyt oli miksi teimme vain pienen lenkin. Harmitus oli valtava, eväitä saatiin syödä kyllä mutta ei siinä juoksemisessa ja huitomisessa paljoa ehtinyt nauttia mistään. Jäi harmittamaan niin paljon tämä reissu, että pitää lähteä tutkimaan aluetta toinen kerta. Mutta onneksi sentään jotakin nähtiin ja tykättiin kyllä alueesta.
Käveltiin suoraan Aurinkolaaksoon, syötiin jäätelöt ja dipattiin itsemme mereen. Uiminen olikin meillä tarkoituksena myös mutta vähän eri paikassa kuin Aurinkolaaksossa. Vesi oli aivan ihanan lämmintä ja viihdyttiin yllättävän pitkään rannalla, ei olla kovin ranta ihmisiä. Ampiaisiakaan siellä ei juuri ollut, joten saatiin nauttia myös eväistä hiukan enemmän. Härdelli sai popsia porkkanaa ja minä pulleita minitomaatteja. Kyllä kelpasi ja fiilis oli lopulta hyvä kun lähdettiin takaisin kotiin.
Oli ihanaa antaa meren ottaa syliinsä ja kuunnella sen puhetta. Voimaannuin todella paljon.

Reissulla Härdelli kohtasi myös rakkauden, pikkuinen mopsi rakastui Härdelliin sydän juurian myöden ja myös Härdelli rakastui tähän pikkuiseen Ronjaan. Koira näki pojan jo kaukaa ja alkoi vetämään itseään poikaa kohti ja pyöri ja hyöri pojan jaloissa ja hyppi syliin. Meistä muista ei oikein perustanut. Pari kertaa kävi haistamassa mutta poika kiinnosti kovasti eikä meinannut millään lähteä toiseen suuntaan kun tiet erkanivat. Poikakin muisteli pikku Ronjaa kun illalla meni nukkumaan. Tällaiset kohtaamiset ovat ihania.

Suosittelen Uutelaa retkeilykohteeksi. Siellä on paljon nähtävää ja maisema muuttuu metsästä kivirannaksi, on nousua ja laskua ja pääsee myös kipittelemään Vuosaaren huipulle halutessaan. Riippuen vähän mihin suuntaan menee. Jos siis Aurinkolaaksosta menee sisälle niin siitä voi päättää kumpaan suuntaan menee. Joko Uutelaan tai sitten Vuosaaren huipulle.
Vaikka me itse asumme ihan mahtavan ulkoilualueen vieressä niin olemme päättäneet tutkia tätä aluetta vasta myöhemmin. Helsingissä on niin valtavasti kaikenlaista nähtävää, että parempi laittaa se oma alue hiukan myöhemmäksi niin pysyy kiinnostus omaan asuinalueeseen.
















*    *    *    *    *


Jokaisella on olemassa vaate, joka tuo monia muistoja mieleen. Vuosia sitten kun hyvin tärkeä ihminen jätti maallisen maailman, olimme siivoamassa hänen mökkiään. Mökkiä, jossa olen viettänyt lapsuuttani. Sain ottaa mukaani kaikea mikä muistuttaa lapsuudestani ja niitähän tuli aika paljonkin mutta tämän hassun froteisen mekon muistan erittäin hyvin. Kun katselen sitä niin voin kuulla lokkien huudot, meren puheen, laineiden osumisen laituriin, veneen tuoksu kiirii ylös rakennukselle asti. Muistan miten isoäitini ja mökin omistaja kulkivat kivirappusia alas saunarakennukseen lämmittämään saunaa. Tämä kaikki tulee tästä asusta mieleen.
Koska asu ei toiminut päälläni sellaisenaan tein siitä suloisen kesä asun jo vuosia sitten. Olen sen täällä esitellytkin, toppi on kadonnut jonnekkin muuton aikana mutta shortsit puin päälleni eilen ja kirppikseltä löytyneet trikoopaidan.



Täytyy sitä vähän tanssia myös.


lauantai 28. heinäkuuta 2018

Erittäin helppo sienikastike pastalle



Rakastan pastaruokia ja mieheni tekee todella hyviä pastaruokia, on todella tarkka miten kaikki tehdään. Tämä johtuu pitkälti siitä, että on asunut Italiassa ja oppinut siellä valmistamaan oikein. ainoa pastaruoka, jota hän syö, minkä minä olen tehnyt on sienipastat ja varsinkin tämän tyyppinen, jonka reseptin jaan tänne nyt.
Tässä ruoassa yhdistyy kaikki mistä tykkään todella paljon, sienet ja pasta ja parastahan tässä on vielä se, että tuo naattipesto sopii tämän sapuskan kanssa erittäin hyvin. Kastikkeen voi tehdä mistä sienistä tahansa, meillä nyt oli kaapissa herkkusieniä, joten tein niistä. Joskus voi laittaa sienien kanssa myös kesäkurpitsaa. Hiukan syksyinen ruoka keskellä kesää. Jos naattipesto kiinnostaa, niin katso resepti täältä.

Nyt on Suomessa ollut superhelteet ja ruoka maistuu monelle huonosti. Näin myös meillä, saa poikien kanssa todella taistella, että laittavat jotain ruokaa suuhunsa. Ruokailu on suosiolla siirretty myöhempään iltaan, kun alkaa illan viileys kutitella ihoa. Ollaan miehen kanssa myös tehty pääasiassa jokaisen herkkuruokia, jotta tulee syötyä. Tämä on aika hyvin toiminut meillä. Helppoja pikkusuolaisia syödään helteellä ja kunnon ruoka illalla.





perjantai 27. heinäkuuta 2018

Avokassukat trikoovaatteista



Minulla on aina ollut viha -rakkaussuhde sukkiin, tällä hetkellä se on suurta sukkarakkautta, oli sitten kyse polvisukista, nilkkasukista tai sitten avokassukista. Varsinkin eri väriset sukkahousut on täällä pop nyt. Jokin aika sitten kaikki sukat piti olla huomaamattomia ja hyvin yksinkertaisia. Ei saanut olla mitään kuvioita tai muitakaan.
Avokassukat on näin kesällä ihan must juttu, ainakin minulla. Useasti kun herkkä iho ei tykkää noista kengistä ollenkaan. Silloin helpotusta tuo juurikin erilaiset avokassukat. Niitähän minulta löytyy monenlaiset, lähinnä pitsisiä. Mutta alkusyksylle tarvitaan omansa ja vähän paksummat ja sellaisia on helppo tehdä vanhoista trikoovaatteista. Kaavan saa napattua vanhoista avokassukista, jotka ovat aikaa sitten menneet rikki. Näitä tekee sarjana monet parit samalla kertaa. Ompelu onnistuu saumurilla tai ihan tavallisella ompelukoneella. Ei ole niin iso väli kummalla surauttaa.

Koska kenkäni ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta aika avonaisia, niin myös näiden sukkien pitää olla avonaisia. Toki kun tekee avokassukat pitsistä tai kuviollisesta materiaalista, niin pitäähän ne näkyä kengästä myös vähäsen. Ei kauniita sukkia ole tarkoitus piilotella vaan ne ovat osa asua. Tai näin minä teen. Toki kävelykengän kanssa sopii niin polvisukka kuin nilkkasukkakin hyvin. avokassukka on aina sukka, jota en käytä sandaalien kanssa. Muita sukkia voin hyvin käyttää.








torstai 26. heinäkuuta 2018

Kaapelitehtaan museot - Päivän asu



Helsingissä on monta ilmaista museota, mutta monella museolla on päiviä, jolloin sisäänpääsy on maksuton. Esimerkiksi Kaapelitehtaan museoihin on vapaa pääsy, jokaisen kuun viimeinen keskiviikko. Joten eilen oli tällainen ilmainen päivä ja meidän porukka suuntasi jalkansa Kaapelitehtaalle. Kaikki kolme näyttelyä oli erittäin mielenkiintoisia ja varsinkin tuo vanhempi poika pitää päästä mukaan, sillä siellä on hänen tulevan ammatin historiasta hieno näyttely.
Aukioloaika on noin kolme tuntia.

Näyttelyt olivat:

Valokuvataiteen museo
Hotelli-ja ravintolamuseo
Teatterimuseo

Meillä meni museoiden kiertämiseen sen kaksi tuntia, mikä oli meille aika lyhyt aika. Varsinkin kun teatterimuseossa oli niin paljon kaikenlaista mitä sai kokeilla ja touhuta. Senkin vuoksi täytyy tulla uudelleen. Valokuvamuseo kiinnosti miestäni paljon, onhan hän taidepuolen ihmisiä itsekkin vaikka teologiseen on lopulta eksynyt. Ravintolamuseon näyttely oli todella kiinnostava ja oppi aika paljon ravintoloiden historiasta. Mutta kaikkein kiinnostavin oli Teatterimuseo ja mitä kaikkea sai siellä tehdä. Helteinen sää valitettavasti tuntui myös tuolla Teatterimuseossa ja ihmispaljous vei minulta mehut kyllä ihan kokonaan. Tämän vuoksi suosittelen menemään sellaisena ajakohtana tuonne, että ei ole ihan tällaisia helteitä. Vaikka helteistä tykkään, niin joskus tulee huono olla joissakin paikoissa. 

Tuo helle ei kuitenkaan ollut museoiden syy, joten meidän porukka todella lähtee isommalla miehityksellä tuonne uudelleen jossakin vaiheessa. Ehkä syksyllä tai keväällä. Katsotaan. Suosittelen edelleen tutustumaan oman kaupungin tapahtumakalenteriin ja selvittämään miten omassa kaupingissa on ilmaisia museokierroksia olemassa. 

Valitettavasti kuumuus ei ollut hyvä kameralle ja kamera sanoi sopimuksensa irti tuolla reissulla. Osa kuvista on siis kuvattu kännykällä. Kamera voi jo taas hyvin mutta se ei näköjään tykkää yhtään kuumasta.


*    *    *    *    *



Asuni koostui tällä kertaa itse ommelluista viskoosihousuista sekä todella vanhoista kengistä sekä t-paidasta. Trikoopaita on hankittu noin 10 vuotta sitten, se on jo pahasti kulahtanut ja kainaloistakaan ei enää kellastumia tahdo saada pois vaikka miten yrittää. Näistä huolimatta trikoopaita on edelleen käytössä ja tulee olemaan niin kauan kuin ensimmäiset reikäiset kohdat ilmestyy paitaan.

Viskoosihousut ovat Lumppis-projektin tuotosta. Kangas oli jo valmiina lumppulaatikossa kun aloin sinne tyhjentämään muita laatikoita. Menossa mukana oli myös farkkulaukku, jonka olen aikaa sitten tehnyt farkunpalasista. Farkkukassi sai ensiesittelynsä blogissa vuosi sitten ja sitä voi käydä katsomassa täältä.




*    *    *    *    *

Valokuvataiteen museo




Hotelli- ja ravintolamuseo




Teatterimuseo