tiistai 17. heinäkuuta 2018

Helsingin pieni Tervasaari



Viikonloppuna minä ja mieheni oltiin lähes kokonaan kahden kun pojilla oli omat menonsa ja reissunsa. Silloin pyrkii unohtamaan hiukan orvon olonsa lähtemällä seikkailuun. Lauantaina meillä tosiaan oli aika erikoinen seikkailu. Kuumuudesta huolimatta päätettiin lähteä nyt toiseen suuntaan polkemaan, eli Helsingin keskustaan. Minusta Helsinki myös ihan ytimessä on mielenkiintoinen paikka. On totta, että kiireisiä ihmisiäkin vilisee naama väärinpäin ja autot tööttäilee joka puolella mutta siitä voi irtautua myös, jäädä katsomaan sitä vilinää tai sitten suunnata niille alueille, jossa voikin rauhoittua.

Tervasaari on siihen oiva paikka. Sieltä löytyy merta ja rantaa, voi uida, pestä mattoja, istua kahvilassa tai syödä ravintolassa. Voi ottaa omat eväät ja istua viltillä ja katsella kun lapset leikkii leikkipuistossa. Tai kävisikö teatteri? Tervasaaren kesäteatteri näytti niin hienolle, että jos vain jää aikaa niin meidän porukka käy tutustumassa kesäteatterin maailmaan. 
Tällä kertaa ei otettu eväitä mukaan ollenkaan, johtui pitkälti kelistä, ei olisi tällä matkalla eväät säilyneet kunnossa vaikka olisi kylmälaukku ollut mukana. Kun päästiin Tervasaareen, niin käveltiin suoraan Ravintola Savuun nauttimaan pieni lounas. Aivan ihanaa suomalaista ruokaa, todella hyvää. Oma annokseni oli niin täyttävää, etten jaksanut syödä sitä kaikkea. Mies onneksi tuli apuun siinä. Tuota lettua onkin pakko tehdä joskus kotona, niin hyvää se oli.

Tervasaaressa saa aikansa hyvin kulumaan ja jossakiin kohtaa oli vain ihanaa istua ja katsella merelle kun ihmiset nautti kesästä ja merellisestä elämästä. Kotimatka olikin minulle aika kamala kun kroppani päätti alkaa sekoilla. Kilpirauhasvaivaisen ei ole helppo liikkua ja vielä vaikeampaa kuumalla säällä. Kotiin tultiin eri kautta, nopeaa reittiä ja kylmän suihkun jälkeen oli ihanaa laittaa leffa pyörimään ja rentoutua. Iltahämärässä kun aurinko on laskenut, kesäillan viileys halaa, on kiva mennä pihalle sohvalle istumaan ja olla ihan hiljaa vain. Nyt on kyllä ihana ja täydellinen kesä.

*    *    *    *    *

Nykyään yleensä tykkään laittaa reissuille treenivaatteet mutta lauantaina laitoin uikkarit sekä ennen muuttoa ompelemani jumpsuitin. Kangas löytyi lumppulaatikosta ja näin sain taas Lumppis-projektin tiimoilta yhden asun tehtyä. Olen yhdessä vaiheessa ostanut valtavasti viskoosia ja tuntuu, että sitä löytyy koko ajan lisää, varsinkin nyt muuton aikana löytyi laatikko, joka oli täynnä viskoosia. Se on lempimateriaali kesällä minulla vaikken enää ole sitä ostanut. Pahoin tosin pelkään, että Lumppi-projekti on keskeytettävä, jos en löydä lumppulaatikkoa enää mistään. Ainoastaan neuleet sekä farkut on löytyneet mutta koko muu laatikko on hukassa. Tai sitten teen nämä mitä tässä on ja jatkan ensi vuonna asian tiimoilla.

*    *    *    *    *













Sienimuhennoksella täytetty nokkoslettu

Paistetut ahvenpullat ja uudetperunat








Ihanaa päivää kaikille!

-Melissa-

sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Kukkakaalilehtipiiraset


Monilla ihmisellä on tapana poistaa kukkakaalista lehdet joko kaupassa heti tai sitten kotona. Olen useasti vähän ihmetellyt moista touhua, sillä lehtiäkin voi syödä hyvin ja lehdet ovat herkullisia. Olen joidenkin kuullut sanovan, että tulee halvemmaksi poistaa lehdet, mutta itse en nyt ihan ymmärrä, että tulee halvemmaksi heittää ruokaa roskiin. Minusta se on juurikin toisin päin, rahaa menee hukkaan.

Mieheni toi tuossa jokin aika sitten valtavan kokoisen kukkakaalin, josta tein lihakeiton, kukkakaalista toki jäi iso osa käyttämättä ja sitten nämä lehdet. Tässä yksilössä oli valtavat lehdet ja ne olikin ensin pakko keittää pehmeiksi, että nuori väki tykkää syödä. Meillä kun tuo nuorempi kaveri on vähän herkkä ja ei välitä rouskuvasta suussaan, jos ei ole kyse ihan tavallisesta salaatista.
Keitettyä kukkakaalinlehteä tuli niin paljon, että loput meni pakkaseen odottamaan seuraavaa ruokaa, jonka tulen täällä myös julkaisemaan. Teen teille kunnon ideapläjäyksen mitä tästä herkullisesta osasta voi tehdä.

Käytännössä nämä piiraset tehtiin kokonaan hävikkiruoasta, sillä mitään en käynyt ostamassa kaupasta vaan kokosin kaiken jääkapin perukoilta sekä pakkasesta. Pakkanen on meillä sellainen vehje, että lykkään sinne ihan kaiken, keitinliemistä lähtien, niistä tulee hyvä pohja esimerkiksi sosekeitoille, toki välillä ihan erikseen keitän kasvisten raadoilla keitinlientä ja maustamisen jälkeen pakastan. Tulee niin hyvää, myös mausteliemiä voi tehdä itse, jotka pakastaa. Niin paljon voi hyödyntää monella tavalla, vaikka ei itse ruokaa aina tekisikään.
Suunnitelmissa meillä on hankkia oma komposti tuohon pihalle ja hyödyntää näin ihan kaikki biojäte mitä sattuu välillä tulemaan vaikka miten yrittäisi kaikki hyödyntää. Meillä mies haluaa alkaa käymään taisteluun muovia vastaan ja katskotaan mihin se meidät johtaa. Nyt muuton aikana ollaan kauhisteltu muovimäärää mitä kaupasta on tullut ruokien mukana ja mies sanoi, että nyt riittää. Ja nyt onkin vähentynyt muovi paljon mutta vielä on liikaa ja yhdessä ollaan tehty ensimmäinen suunnitelma meidän muovin vähentämiseen.

Mutta siis meidän piiraset...Näitä voisin hyvin tarjoilla myös juhlissa tai kun kaverit tulee meille hengailemaan. Aivan oikeasti hyviä ja maistuvat aina erilaiselle kun kaapista valitsee juuri sitä mitä siellä sattuu olemaan.
Hävikkiruoan tarjoaminen muille, on ollut myös useasti keskustelun aiheena ruokaryhmissä. Monille hävikkiruoka on ehdoton ei kun vieraat tulee paikalle, eivät ikinä kehtaisi tarjoilla hävikkiä mutta minulle se on aika pitkälti kunnia asia esitellä muille mitä kaikenlaisia herkkuja häviksitä saakaan tehtyä. Omat kaverit ihan odottaa päästä maistelemaan näitä herkkuja.

Kehtaatko sinä tarjoilla hävikkiruokaa kavereille?

Lisää hävikkiruokavinkkejä löytyy kun klikkaat bannerin alapuolella olevasta laatikosta. Siellä on iso määrä kaikkea mitä on testattu ja tehty, myös vinkkejä mistä kaikesta voi tehdä asioita.








Ihanan aurinkoista sunnuntaita kaikille!

-Melissa-

lauantai 14. heinäkuuta 2018

Vanhasta mekosta rantamekko hellepäiviin



Miksi rakastan Helsinkiä? 

Helsinki on upea kaupunki, täällä on paljon nähtävää ja koettavaa, ihan parasta on se, että täällä voi myös käydä keräämässä pellolta herneitä ja kedon kukkia halutessaan. Niitä ei myyntiin saa kerätä mutta omaan tarpeeseen.
Helsinki on täynnä menoa ja meininkiä, tapahtumia löytyy ja retkiä voi tehdä vaikka minne, jokainen alue on erilainen ja ohjelma sen mukainen. Täällä ei aika tule pitkäksi, jos itse haluaa kokea eri tapahtumat.
Täällä on hienoa se, että voit mennä väenpaljouteen tai sitten vetäytyä omaan rauhaasi. On kaupungin vilske ja vilinä sekä maaseudun rauhaa, on merta ja rantakaistaa, on viheralueita, on metsää missä vaeltaa, on korkeita näköalapaikkoja ja vaikka mitä ihanaa. Tekemistä on koko kesäksi, jos päivittäin haluaa puuhata tai jättää seuraavaksi kesäksi jotain menoa.

Helteet ovat saapuneet Helsinkiin ja me hypättiin pyörien selkään ja lähdettiin ajelemaan Haltialaan. Kaivoin suloisen Ponini naftaliinista ja toetesin, että se on hyvä pyörä näihin lyhyisiin matkoihin. Pitkille en enää uskalla ottaa sitä, sen verran heikossa hapessa pyörä on.
Ei olla vielä päästy tällä tavoin kahdestaan istumaan terassille, joten oli pakko hyödyntää homma ja nythän me jäämme viikonlopuksi kahdestaan kun lapset lomailee meistä. Päästään seikkailemaan kunnolla vaikka miehen pitäisi gradua kirjotella, että valmistuisi vihdoin.
Koska oli helle, heitin päälleni kaverin äidin vanhasta mekosta tehdyn rantamekon päälleni ja sain senkin vihsoin tänne kuvattua. Mekon tein juuri ennen muuttoa tänne uuteen asuntoon. Nyt tämän mallisia mekkoja on jo niin paljon kaapissa, että tämä olkoon viimeinen tätä mallia mitä teen. Pakko löytää toisenlaisia kaavoja, joista tulee lemppareita.