perjantai 29. kesäkuuta 2018

Lempipostaukseni

Olen aikaisemmin kertonut, mitkä ovat kaikkien aikojen luetuimmat postaukset (tilanne on paljon muuttunut tuon postauksen jälkeen), nyt haluan kertoa teille minun omat kivoimmat, ihanimmat, parhaimmat, tunteellisemmat...Ne kaikkein parhaimmat postaukset, jotka ovat minulle tärkeitä. Toki kaikki postaukseni ovat mutta nämä ovat ylitse muiden.
Syyt sille miksi ne ovat tärkeät ovat moninaiset, jossain on vaan niin kiva kuva, jossain on tunnelma mahtava ja jossakin syyt ovat ihan toiset. Koitan jollakin tavalla avata niitä teille, miksi valitsin juuri nämä postaukset. Ei riitä selitykseksi se, että ne ovat vain niitä lempilapsia vaan koitan antaa vähän jotakin muutakin miksi niiden tunnelma tekee niistä parempia kuin muut. 
Tietenkään teidän ei tarvitse olla samaa mieltä asiasta kanssani ja jokaisella on ne omat lempparinsa ja omat syyt miksi pitää juuri niistä. Vaikka mukana on paljon matkapostauksia niin pyrin siihen, että päälläni on aina jotakin blogiin liittyvää kuten tuunattua tai ommeltua tai kirppislöytöjä. 

En laita niitä järjestykseen, en voi laittaa. Niin erilaisia postauksia ja niin erilainen fiilis kaikissa ja eri asioista kse postauksissa. Kommenttikenttään saa kertoa oman lempipostauksensa, josta on tykännyt tämän blogin sivuilla. 

*    *    *    *    *

Erikoismaininta Krakova

Moni jo tietääkin, että minun iso postausrykelmä Krakovasta on se minun kaikkein tärkein ja ihanin postaus. Olen yrittänyt niissä tuoda esiin kaikki sen fiiliksen minkä olen tuntenut koko matkamme aikana. Postauksia tulikin kaikkiaan yksitoista. Haluan tantaa tälle tälle ihan oman erikoismaininnan, sillä kyseessä on kuitenkin isompi määrä postauksia, ei vain yksi suosikki. 
Krakova on minulle enemmän kuin matkakohde, se on koti. Se tunne kun saavut Kazimierziin ja vedät keuhkot täyteen happea ja kuuntelet ihmisten puhetta. Se kaikki ympäröi sinut ja tunnet olevasi elossa enemmän kuin koskaan ennen. Kazimierz on myös paikka, jossa todella voimaannun, rentoudun ja nautin. Vaikka rakastan Helsinkiä, niin Krakova on jotain paljon enemmän kuin rakkaus.




Talvella innostuin kokeilemaan bebe leivosten tekemistä. Bebet eivät ihan näyttäneet siltä miltä piti ja olin vähän lannistunutkin jo mutta halusin ne räjähtäneet bebet siitä huolimatta blogiini ja paras tapa antaa niille leivoksille tilaa oli mennä kahville Vantaanjoen rannalle. Kyllä keskellä talvea ja arvatkaa vain miten paljon meitä katseltiin. Eräs vanhempi roiva tuli juttelemaan meidän kanssa ja sai kahvia sekä bebe leivoksen. Kaunis talvipäivä, hyvä päivä retkeilyyn.
Kuvat onnistuivat hyvin, räjähtäneet bebet näyttää suloisilta, minustäkin otetut kuvat ovat ihan kivat ja onnistuneet. Ilma oli mitä mahtavin ja tunnelma täydellinen.



Tämä blogi ei olisi tämä ilman näitä bootseja. Niin monta kertaa kuvattu lehtiin, niin paljon huomiota saaneet osakseen kun ne jalassa kulkee kadulla. Minulle hyvin tärkeät koristeet löytyvät saappaista. Tyttäreni oli viidennellä luokalla Krakovassa ja osti minulle sieltä vyön, tämä vyö oli jo aikaa sitten hajonnut mutta kauniit koristeet löytyi vielä siitä ja ne halusin pitää jotenkin muistona ja ne löysivät tiensä näin boho bootseihini. Kuvat ovat myös onnistuneet ja olen saanut hyvin kuvattua prosessin, jonka saappaat kävi läpi. Näin minun mielestäni. 
Nämä boho bootsit oli kolmannet kengät, jotka tuunasin itselleni ja parhaimmat, sillä olin jo oppinut parit niksit ja siitä oli hyvä jatkaa hommaa seuraaviin kenkiin. Tämä tuunaus oli myös erittäin mielekäs homma ja tuli hiukan harmi olo kun työ oli valmis.



En osaa kyllä sanoa, että voiko tätä sanoa lempipostaukseksi, koska me vierailimme Tukholmassa terrori-iskun jälkeen ja ilmassa oli jännitystä, surua mutta myös elämänmakua. Lemppariksi tämän kuitenkin tekee se, että olimme koko perhe reissussa ja kaikki kolme lasta sekä mieheni vierailivat ekaa kertaa Tukholmassa. Minulle kaupunki on todella tuttu ja olen sen kiertänyt ristiin rastiin monesti. Vanhemmat lapset kertoivat nuorimmalle tarinoita jokiliskoista ja prinsessan pelastamisista. Näin pienikin jaksoi hyvin tallustella Tukholman kaduilla.



Tämä postaus on lemppareitani myös, päälläni oli yksi minun voima vaatteeni ja se näkyy kyllä kuvissakin, että on antanut minulle voimaa paljon. Tuo reissu oli ehkä hulluin ikinä. Haluttiin mieheni kanssa ulos syömään mutta ei keksitty mitään paikkaa minne mennä, joten ostettiin liput Tallinnaan. Reissusta tuli todella hauska ja ikimuistoinen.
Itse tykkään hyvin suunnitelluista reissuista, sekä tällaisista erittäin nopeasti päätetyistä reissuista. Hypätään vain laivaan ja lähdetään. Meillä muutenkin hoidetaan parisuhdetta juuri seikkailemalla. Kohde ei aina ole edes ihan tiedossa kun lähdetään menemään.



Ei tämä postaus ole mitään ilman parvekeprojektia. Meidän ihana parveke, joka päätyi myös Helsingin sanomien sivuille. Parveke, josta nyt jouduin luopumaan ja jonka luopuminen on minulle isompi asia kuin kengistä luopuminen. Vaikka piha onkin tulossa suloiseksi keitaaksi, niin siltikin kaipaan parvekkeen ihanaa piiloa. Niin paljon ihania muistoja, niin paljon työtunteja sen parissa ja niin täydellinen meille. Parvekeprojekti postauksessa on mukana monta erillistä postausta, joka liittyy juuri parvekkeen juttuihin.



Mieheni piirtämät kengät, mitä niistä voisi sanoa? Parasta mitä mieheni on koskaan minulle tehnyt tai antanut. Annoin hänen käteensä kamalat vanhat kangastossut, jotka hän muutti upeiksi kesäisiksi tossuiksi ja kuvat on kaikki minulle tehtyjä, myös minä löydyn kengistä. Tämä on todella suurin rakkaudella annettu lahja mitä olen koskaan saanut.



Ei varmasti tarvitse kertoa miksi tämä pikkuinen postaus on yksi suosikkini. Alunperin mieheni ihastui Söpöön ja tarkoitus olikin, että Söpö leimautuu mieheeni ja Nuppu saa pitää minut. En juurikaan tykännyt Söpön ilkikurisesta luonteesta ja temperamenttisuudesta. Ja minulla oli suuria vaikeuksia hyväksyä Söpö meidän laumaan. Nyt kuitenkin tilanne on täysin muuttunut ja Söpö on minun pikkuinen vauva ja vauva se tosiaan edelleen on. 



Tämä postaus kuuluu myös näihin suosikkeihini. Meillä oli älyttömän hauskaa kun oltiin kuvaamassa kalliolla tuota mekkoa, miettikää nyt kymmenen senttiset korot ja kallio...Eihän siinä voi muuta kuin nauraa...Akka yrittää kiivetä konttaamalla ensin ylös ja sitten liukuen alas. Ihme, että en taittanut nilkkojani tuossa hommassa. Mutta hauskaa oli, mutta en tee samaa toiste enää.



Tämä mekko on tavallaan taidonnäytteeni (niitä on muitakin), paitojen, jakkujen ja hameiden jämsitä kasattu hauska mekko, mukaan laitoin myös pitsin ja koristenauhojen pätkiä, joita sattui löytymään pitkin asuntoa. Samainen mekko nähtiin myös tänä kesänä Tekasin- festareiden lavalla. Tämä on yksi lempimekkojanikin. Niin minun tyyliseni, niin oman näköiseni, näin voisin pukeutua aina jos vain saman tyyppisiä materiaaleja sattuisi löytymään koko ajan. 



Tavallaan koko viime vuoden juhannus postausten sarja kuuluisi jälleen tähän. Silloin tehtiin kunnolla hävikkiruokaa, todella tehtiin ja nautittiin juhannuksen viileästä kesäillasta Vantaanjoen laitureilla, jotka ovat minun lemppari paikat Helsingissä. Mutta valitsin näistä postauksista meidän ison kesätoopen oman postauksen, ihan siitä syystä, että poika oli pyytänyt minua ompelemaan hänelle samalla ajatuksella palafarkut kuin aikaisemmin olen tehnyt mutta shortsimalliset ja minähän ompelin. Kesätoope sitten käytti farkkuja lähes päivittäin vaikka kesä ei nyt mitään hurjan hyvä ollut.


Näitä olisi tuplasti enemmän ja valinta oli valtavan vaikea ja monta ihanaa postausta jäi pois, varsinkin nuo ruokapuolen postaukset. Mutta tässä on minun mielestä 10 parasta blogini postausta, mitkä/ mikä on sinun lempparisi? Jaa se kommenttikenttään.
Mietkä ovat sinun lempipostauksesi omassa blogissasi? Kerro niistä omassa blogissasi ja laita minulle linkki niin tulen lukemaan ja kommentoimaan.

Ihanaa päivää kaikille!

-Melissa-

keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Mekosta hame - erittäin helppo muokkaus

Tämä meidän muutto on ollut minulle todella rankka, niin ruumiillisesti kuin henkisesti. Olen joutunut monesti pakenemaan ajatuksissani sekä google mapsilla Kazimierzin vilinään. Ajatukset ovat harhailleet hetkissä, jotka ovat muuttaneet elämäni suuntaa todella paljon. Ajatukset ovat palaneet aina vuoteen 2011, jolloin vihdoin lähdimme myöhäiselle häämatkalle Kazimierziin. Muistot ovat monella tapaa kipeitä sekä onnen täyttämiä.

Kaikki vanhat kuvat Kazimierzista on kuvattu Nokian N8 puhelimella.




Itse tehty trikoopaita


Kaunis Ariel ravintola sisäpihalta kuvattuna.



Itse tehty mekko. Yksi lempi tavoistani yhdistää silloin mekko.
Mekot on mun juttu.

Odotin matkaa todella paljon, olin sairastanut bassedowin tautia siihen mennessä viisi vuotta, olin todella väsynyt sairauteen ja olin jo antanut periksi sille. Sairaus sai luvan viedä minut. Se oli yksi syy miksi häämatkamme pitkittyi ja päätimme mennä juuri Kazimierziin. Siihen aikaan minulla oli tapana se, että en juuri ottanut mitään vaatteita tai tarvikkeita mukaan, sillä ostin kaiken paikan päältä. Minulla kyllä oli mukana muutama vaate, esimerkiksi tyttäreni ostama ihana mekko, joka oli päälläni yhdellä illallisella Sasiedzissa.
Tuolla reisulla kaikki kuitenkin muuttui ja sain valtavasti voimaa taistella vielä kerran ja lopputuloksena oli kilpirauhasen poisto ja kuntoutus. Tuon vuoksi matkamme oli erittäin tärkeä ja on vain yksi lukuisista syistä miksi vaalin Kazimierzia niin paljon. Miksi se voimannuttaa minua vaikka istuisin kotona.
Minulle on hyvin tärkeää myös se, että saan kotiini palan Kazimierzia, boheemia ja värikästä aluetta, joka on niin suosittu nykyään. Rakennan pikku hiljaa meidän pihalle oman pienen Kazimierzin, jossa voimme nauttia elämästämme ja muistella rakasta kaupunginosaa. Asia, josta en koskaan päästä irti. Koska pihamme alkaa muodostua ja suunnitelmia tehdään miten tätä muokataan, niin kohta alkaa ompelukone hyrräämään. Mies kun oli niin kiltti, että toi ompelukoneeni nyt jo tänne, että voin ommella keittiössä. Vielä kun ei ole tilaani alettu rakentaa.

Mukanani ollut mekko, jonka tyttäreni minulle aikanaan osti kun ajatteli sen tuovan oloani paremmaksi ja tietenkin oloni parani paljon kun se mekko päällä kuljin Krakovassa. Pitääkin muuten kertoa tilanne joka tapahtui Josefa kadulla kun kävelimme mieheni kanssa takaisin hotelille:

Meidät pysäytti nainen, jolla oli kaksi teini-ikäistä lasta mukana ja kysyi tietä Szeroka kadulle, joka on ravintolakatu. Juttelimme miehen kanssa suomeksi, että annetaan oikeat ohjeet ja sen jälkeen neuvottiin naista oikeaan paikkaan. 
Nainen oli todella hämmentyneen näköinen ja kysyi meiltä, että olemmeko suomalaisia? Johon tietenkin vastasimme, että kyllä olemme. Hän meni entistä enemmän hämilleen. Kiitti ja lähti lasten kanssa antamaamme suuntaan.

Tilanne jäi sitten kuitenkin vaivaamaan mieltämme, että miksi nainen meni hämilleen kun kuuli meidän olevan suomalaisia. Olisi pitänyt kysyä asiaa kyllä. Klezmer musiikki kaikuu vieläkin korvissani kun istun ulkona juomassa aamukahviani nyt ja kirjoitan tätä postausta. Tuntuu, etten pääse siihen oikeaan aiheeseen ollenkaan. Kuvaoksennustakin on nyt tiedossa, sillä saatte kuvia Krakovasta sekä meidän pihasta, joka ei ole vielä valmis ja käytössä on vain varasuunnitelma kun ei olla ehditty keskittyä niin täysin pihan rakentamiseen. Lavojen päältä puuttuu vielä farkuilla päällystetty patja, joka odottaa kyllä tuossa varastossa tekijäänsä. Eli pian, hyvin pian tämän kesän Kazimierz keidas on valmis. Ensi vuonna sitten rakennetaan tämä sellaiseksi kuin oli tarkoituskin.



Tytön mekko ei enää istunut minulle ja se päällä tunsin itseni sotanorsuksi. Siksi päätin muokata mekon erittäin helposti uudeksi. Tämä on yksi helpoimpia muokkauksia mitä voi tehdä ja mistä voi aloittaa tuunaus elämänsä. Leikkasin siis helmaosan pois, huolittelin reunan saumurilla, käänsin noin 4cm matkalta nurjalle ja ompelin kuminauhakujan ja pujotin kaksi kuminauhaa kujiin. Näin valmistui maksihame. Yläosasta tulee jossakin vaiheessa kyllä jotain kunhan saan sen lumppulaatikon paikalle.
















Ihanaa keskiviikkoa kaikille!

-Melissa-

maanantai 25. kesäkuuta 2018

Kenkäfriikin tunnustus



Hei,
Nimeni on Melissa ja olen kenkäfriikki!

Tässä muuton aikana on moneen kertaan todisettu, että jos en mitään muuta ole, niin kenkäfriikki. Rakastan kenkiä ja jo tuossa muuton alussa kun pakkailtiin tavaroita, laitoin ison määrän vaatetta ja kenkiä Hope- yhdistykselle. Nyt on vastaan tullut yksi iso ongelma täällä uudessa asunnossa. Vaikka asunto on isompi kuin aikaisempi asunto, niin kenkäni ei mahdu mihinkään, ei tosin myöskään vaatteeni mutta varsinkin kenkäni on ongelmatilanteessa.
Hope- yhdistykseen on siis jälleen kerätty kolme roskasäkillistä vaatteita sekä roskasäkillinen kenkiä. Ja kengät eivät ole kaikki vielä edes täällä. Vaatteista osa on menossa myyntiin VillaNannan kirpparille. Olen todella huonosti pitänyt koko kirppistä mutta ensi kuun aikana olisi tarkoitus laittaa homma liikkeelle. Joukossa on niin tuunauksia kuin muita juttuja.
Miksi minulla sitten on paljon kenkiä? Koska ne ovat minun keräilyn kohde. Monella ihmisellä on omat keräilynkohteensa ja minulla se on kengät. Minulla on käyttökengät sekä ne keräilykengät, joita en juurikaan käytä mutta kuvissa on useastikkin. En nykyään muutenkaan enää osta kenkiä, jos niissä ei ole jotakin hyvin mielenkiintoista. Välillä voi olla monta kuukautta väliä ennen kuin tulee seuraavat vastaan mutta nyt on pakko käyttää harkintaa, kaikkia kenkiä ei voi meille pelastaa.

Meille kenkähulluille on ryhmä feissarissa. Tervetuloa sinne

Tämä muutto on ollut aika mielenkiintoinen matka omaan itseeni myös, läpileikkaus siitä miten kulutan ja millaiset mieltymykset minulla on. Miten helposti tai vaikeasti minun on luopua asioista. Millaiselta tuntuu kun joutuu luopumaan asioista. Tämä on ollut yhtä kamppailua ja tunteiden paloa. Yritän kovasti muuttaa suuntaa siinä, että kenkiä ei niin isoja määriä enää meille tulisi mutta joka kerta kun yhdet kengät on käytetty loppuun ja joutuu heittämään ne roskiin, on hankittava vastaavat kirpparilta, jos sattuu löytymään. On kuitenkin hienoa, että Hopen kautta voin antaa ne sellaiseen kotiin, jossa niille on tarvetta ja käyttöä.

Mutta ihan mahtavaa on se, että tänään lähtee viimeinen kuorma vanhasta asunnosta ja sen jälkeen päästään aloittamaan kuvaamiset ja saan ne jutut tänne blogiin, jotka tein ennen kuin muutimme. Työtila toivottavasti valmistuu heinäkuuksi niin saan ompelukoneet tänne ja pääsen vihdoin ompelemaan. Sitä odotan ja kaipaan kovasti jo.




Mukavaa alkanutta viikkoa!

-Melissa-

sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Juhannus uudessa kodissa



Toivottavasti kaikkien juhannus meni oikein hyvin. Meillä keskityttiin muuttoon ja uuden asunnon laittamiseen, ei siis oikein päästy juhlatunnelmaan. Kelit oli sen verran huonot, että ulkona ei päästy syömään mutta ollaan saatu kyllä suloinen pieni pesä tehtyä pihalle, joka on tosin väliaikainen ratkaisu kun ei ole ollut aikaa suunnitella mitä tuolle pihalle tekisi. Osa tavaroista on kadoksissa, tuo juhannushamonen löytyi vihdoin eilen illalla. Eli pikku hiljaa tavarat löytyy. Täytyy kyllä myöntää, etten ihan hetkeen ryhdy tähän uudelleen. Vanhassa asunnossa on vielä paljon laatikoita ja päätettiinkin pakata paku ja viedä ne tavarat appiukolle säilöön siksi aikaa, että saadaan tänne uuteen paikkaan joku järki ja kasattua huonekaluja.

Hauskaakin on ollut kun löytyi valokuvat. Ollaan istuttu lasten kanssa lattialla ja katseltu vanhoja kuvia. Varsinkin minun nuoruuden kuvat ovat olleet kiinnostavia. Jos mitään muuta ei minulla ole ollut niin valtava tukka. Hauskaa on kyllä myös se, miten muoti tulee aina uudelleen ja uudelleen ja samoja juttuja näkee jälleen katukuvassa, itsekkin paljon käyttää kaavoja, joita käytti silloin 80-luvulla.


Vaikka juhannus oli meillä kiireinen ja muuttoa tehtiin, niin oli kiva syödä ensimmäisen kerran ihan ilman kiirettä. Meillä kun on koko viikko menty lähes pelkästään joko hävikkiruoan kanssa tai sitten noutoruokaa haettu. Ei tee hyvää kyllä mun mahalle moinen, tosin kroppaa saa hyvin muokattua tuolla sapuskalla...
Tämä alue, jossa nyt asutaan on ihanan vihreää, täällä ei ole kerrostaloja vaan omakotitaloja sekä rivareita. Tai noh, en ole vielä tutustunut alueeseen niin hyvin, että voin sanoa, ettei täällä ole kerrostaloja, korkeita ei ainakaan ole, jos joitain on. Juhannuksena onneksi irtauduin sen verran muuttotohinoista, että lähdin koiralenkille ja näin mitä kaikkea ihanaa meidän takapihalla onkaan.
Asuinalue on pari kilometriä vanhasta osoitteesta, joten aika samoilla alueilla hengaillaan mitä ennenkin mutta nyt enemmän vielä maalla. Ollaan välillä ajeltu fillareilla täällä mutta muutoin on tämä alue jäänyt vähälle huomiolle meillä.





" Koska juhannushame ei löytynyt, niin valitsin päälleni kirppisvaatteet. 
Farkut ilmaiset ja neule 5€ "










Mukavaa sunnuntaita kaikille!

-Melissa-