maanantai 26. helmikuuta 2018

Kuvien stailaaminen arjen keskellä



Tuitui!

Olen aika huono stailaamaan kuviani ja teen sitä aika harvoinkin mutta välillä innostun ja haluan, että kuvissa on tietty ajatus. Koska blogi on käsityöaiheinen niin juurikaan mitään arkea ei nää blogissa vaan mielikuvia arjesta. Arjen ei tarvitse olla myöskään aina harmaata ja tylsää, vaan siitä voi tehdä pienillä asioilla kauniimpaa ja hauskempaa. Ei pidä olla niin vakava sen arjen suhteen.

Miksi kirjoitan tästä?

Sain eilen palautetta sukkakuvistani, että stailatut sukat ovat kauniita mutta ei kuvasta todellista arkea. Syy on se, että kuvat on stailattu tietynlaisiksi eikä todellinen elämä näy ympäriltä. 

Minun arkeeni tosin kuuluu miettiä niitä kuvia, miten kuvaan, missä ja milloin. Arkeeni kuuluu myös ompelu, neulominen ja ruoka. Ei ne kuvat ole pelkästään teitä varten vaan myös minua varten. Itse kuitenkin haluan nähdä kivan kuvan tuotteesta kuin arjen tiimmelyksessä otetun räpsyn. Toki minulla on paljon niitäkin mutta silloin ei kuvata mitään tiettyä asiaa tarkkaan, luoda asiaan kuuluvaa tunnelmaa.

Kumpia tykkää katsella mieluiten? 

Minulle on siis aika sama stailaanko kuvia vai en, sillä ne kuvat ovat arkeani siitä huolimatta. Miksi kuvien stailaamisesta on tullut monille ei arkinen asia? mitä tarkoitetaan sillä arjella? Meillä kaikilla on arki erillainen ja jokaisella on omat erilaiset tavat tehdä arjesta hieman värikkäämpää.
Meillä esimerkiksi katetaan aina pöytä kun mennään syömään, se on meidän arkea. Joskus kuvaan sitä, joskus taas en. Nyt ei ole ollut sellaista reseptiä mitä haluaisin esitellä täällä, joten ruokakuvia ei ole tullut yhtään pitkään aikaan. Tosin en ole juuri halunnut edes panostaa ruokapuoleen tällä hetkellä. on muita kiinnostuksen kohteita, joita haluan kuvata.

Nautitaan siis omasta arjesta, luodaan kuvia siitä. Kerrotaan kuvilla tarinaa, tarinaa siitä mitä kädet ovat saaneet aikaan. On kuvat sitten stailattu tai ei.

Kuvat on osa bloggaajan arkea, käsityöt on osa arkea, samoin kun se päivätyö ja päivän askareet. Käsityöt vaan poistaa tehokkaasti stressiä ja tuo hyvän fiiliksen kun näkee mitä on saanut aikaiseksi, joskus jopa ylittää omat rajansa ja tekee asioita, joita ei ole koskaan ennen tehnyt. Se nostaa itsetuntoa paljon.


Ei arkea tarvitse ottaa niin vakavasti...


Mukavaa alkanutta viikkoa!

-Melissa-

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Kauneimmat villasukat - Jäämeren velho



Onko mikään niin ihanaa, kuin aloittaa aamu kuppikakulla ja heräillä ihan hitaasti ja rauhallisesti? Villasukat jalassa, rakkaat vierellä. Lueskella ihania vanhoja neulelehtiä ja unelmoida uusista ihanista neuleista. En tiedä mitään niin ihanaa aamua. Mihinkään ei ole kiire, mitään ei ole pakko tehdä, vain kölliä rauhassa ja nauttia olosta. Voin kuulla pakkasen kiukkuisen koputuksen verhojen takana, tunnen miten aurinko kutittaa nenääni ikkunasta. Voin aistia jäämeren hyytävän syleilyn.
Olen onnellinen kun olen omassa kodissa lämpimässä ja miten ihanasti uudet, kauniit villasukkani lämmittävät minua kokonaan ja voin näyttää kieltä inhalle pakkasukolle.

Mieheni osti jokin aika sitten aivan ihanan Kauneimmat villasukat- kirjan ja olen tehnyt nyt ensimmäiset ihanuudet. Jäämeren velho- sukat ovat niin upeat ja niistä huokuu jäämeri, tai ainakin minusta. Jouduin muokkaamaan ohjetta, jotta sopisivat paremmin tällaiselle pikkujalkaiselle ihmiselle. Muutin myös sukkaosan kuviointia, ohjeen kuvio oli jalkaani liian raskas.

Ihanan kuppikakun voi toteuttaa niistä tarvikkeista mitä sattuu kaapissa sillä hetkellä olemaan, ei tarvitse sitä varten kauppaan lähteä. Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että kaapissa on vähintään jauhoja, kaakaota ja voita. Muuta ei tarvita. Välillä voi aloittaa päivän eri tavalla kuin normaalisti. Tänä hiihtolomalla ei olla tehty mitään normaalisti. Tai siltä ainakin tuntuu.













Ihanaa päivää kaikille!

-Melissa-

lauantai 24. helmikuuta 2018

Jämälankojen hidas valssi



Jämälangat on ihania, vaikka pikkuisia keriä pyörii siellä sun täällä ja välillä menee hermot kun niitä on hankala säilyttää, niin ne on ihania. Koska niistä saa tehtyä vaikka mitä kivoja juttuja, varsinkin erilaisia kirjoneuleita. Tällä kertaa en kuitenkaan halunnut kirjoneuletta vaan perus lapaset, Mutta jotenkin super söpöt tumput. Lapaset on tehty Novitan peruslapasten ohjeella. 
Neulon harvoin lapasia, jostain syystä katson niiden tekemisen äärimmäisen hankalaksi, ehkä peukalon vuoksi. Vaikka lapasia on helppo tehdä ja ne valmistuu yhdessä illassa niin en pidä niiden neulomisesta ollenkaan. Mutta nyt on luvattu kamalia pakkasia, hirveitä tuulia ja tappo keliä. On pakko vastata siihen ja koittaa epätoivoisesti pitää itsensä todella lämpimänä. 
Pipojen neulominen on kaikkein mukavinta, se on todella helppoa ja nopeaa vielä kaiken muun lisäksi. Ei tarvitse miettiä kantapäitä, ei peukaloita, sen kuin pistää vaan menemään kunnon tuhinalla. Olen aivan varma, että näistä samoista langoista tulen tekemään vielä pipon sekä sukat, sen verran pölö kyllä olen ja nään aina sen tarpeen, vaikkei se ihan tosi asia olisikaan. Mielestäni pipoja, hanskoja ja sukkia ei ole koskaan liikaa.

*    *    *    *    *

Joskus tulee rakennettua koko asu pelkästään lapasten ympärille. Näin tapahtui näille hupsuille pikku lapasille. Kaapista löytyi vaikka mitä söpöä mitä yhdistää juuri näiden lapasten kanssa. Useasti voi käydä niin, että minulla on ihanat hanskat ja ne pitää saada päälle, joten ei muuta kuin sopivaa kaapista. Näin tapahtuu myös muilla osilla kuten kengillä. Ihanat kengät ja siihen katson sopivaa. Minusta on aivan ihanaa välillä pysähtyä vaatekaapille ja miettiä tarkkaan seuraavaa asua. Ei aina, useimmiten otan mikä ensimmäisenä vastaan tulee.

" Neule ilmaisosatolta, Pipo ja turkistupsu itse tehtynä ja farkut Kierrätyskeskuskuksesta

Näin helposti ja kivasti saa koottua ihanan asun päälleen. Tätä kehtaa käyttää hyvin töissä nuorten kanssa. Luulisin, että olen aika hyvin varautunut tappokeliin nyt. Puuttuu vain hengitysilman lämmitin, joka sekin kyllä haetaan, jos alkaa siltä tuntumaan.

*    *    *    *    *






Mitä mieltä Nuppu oli lämpöhaalareistaan? Se selviää klikkaamalla tänne!

Ihanaa päivää kaikille!

-Melissa-

perjantai 23. helmikuuta 2018

Persoonallinen pukeutuminen



En yleensä katsele blogin kävijälistoja tai millä hakusanalla blogiini löytää. Nyt kuitenkin tein sellaisen tutkimusretken ja silmiini osui seuraava hakusana: Persoonallinen pukeutuminen. Oli ihan pakko googlettaa itse ja ottaa hiukan selvää miten asia mielletään, mikä on persoonallista pukeutumista tai miten asia mielletään. Google löysi ison määrän hyvin mielenkiintoisia asuja mutta se mitä olisin halunnut nähdä oli se, että miten pienillä muutoksilla saadaan tavallisesta vaatteesta persoonallinen. Enkä tarkoita nyt tuunaamista tai muutakaan vaan ihan vain yhdistelemällä reippaasti vaikka suorien housujen kanssa muutakin kuin erivärisiä kauluspaitoja ja neulepaitoja.

itselleni persoonallinen pukeutuminen on ensiajatuksella sellaista mitä ei muilla ole. Helpointa pukeutua persoonallisesti on tehdä vaatteensa itse, mutta entä jos henkilö ei osaa tai ole kiinnostunut moisesta. Ei jaksa kierrellä kirppareita ja metsästää niitä asioita mitä muilla ei ole? Voiko sellainen henkilö pukeutua persoonallisesti?

Voi, tietenkin voi!

Riittää, että pukee vaatteen päälleen hiukan toisin miten muut sen pukee. Biker-takki esimerkiksi näyttää ihan erilaiselta kun sen kanssa pukee tyllihameen tai farkut. Se tavallinen takki muuttuu erillaiseksi ja persoonalliseksi riippuen minkä kanssa sen yhdistää. Myös minun rakastamat lappuhaalarit muuttuvat tavallisista lappuhaalareista persoonalliseksi sen mukaan mitä niiden kanssa käyttää. Jos laitan sinivalkoraitaisen paidan ja valkoiset kangaskengät, on asu tavalinnen ja perusasu, mikä sopii lähes minne tahansa mutta jos laitankin lappuhaalareitten kanssa ihanan kesäisen kukallisen sifonkipaidan ja korkeakorkoiset kengät, asu muuttuu aivan kokonaan toiseksi ja persoonalliseksi.

Lyhyesti: 

Kaikki on persoonallista pukeutumista, jos puet vaatteet toisin mitä muut.

Mitä mieltä olette tästä? Miten te näette persoonallisen pukeutumisen? Onko kaikki persoonallisia pukeutujia vai eivät? Voiko tavallisista kaupan vaatteista saada persoonallisen asun?

*    *    *    *    *
Omasta pukeutumisesta olen sitä mieltä, että pukeudun omaleimaisesti ja persoonallisesti. Välillä ehkä liiankin huomiota herättävästi mutta se kuuluu minun suureen egooni. Egoni on todella sellainen, että emme aina mahdu samaan tilaan toisemme kanssa, minä ja minun egoni. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin itserakas tai ilkeä muita kohtaan. Vaikka olen ujo, niin samalla haluan aiheuttaa reaktioita muissa ihmisissä. 
On mukava korostaa omaa luonnetta vaatteilla ja pyrin siihen myös työssäni, vaikka työasu pitääkin olla hiukan toisenlainen mitä on muu arkivaatetukseni. Silloin pukeudun mielelläni väreihin ja erilaisiin kuoseihin. Töissä useimmiten joudun jättämään kaikki frillahärpättimet kotiin niin väreillä saa kivasti asua raikkaammaksi. Harvoin, hyvin harvoin minulla on koko mustaa päällä. Tämäkin erikoisuus on täällä kyllä nähty. Joku juttu tai niksi pitää aina olla vaikka olisi miten tavallinen perusvaate päällä.
Mieluisimmat vaatteet ovat tosin noita omituisia, joista kukaan ei oiekin tiedä mitä varten ne on edes tehty. Niissä tunnen oloni kaikkein parhaimmaksi ja egonikin on tyytyväinen silloin, joskus nimittäin kun laitan työvaatteet päälleni olen todella epävarma ja menen kuoreen. Tavallaan ne vaatteet on minulle kuori, joka piilottaa minut itseni maailmalta.

*    *    *    *    *






Takki: Kierrätyskeskus, ilmaisosato
Neule: Tikkurilan Patina


" Mieheni todella repaleiset ja rikkinäiset farkut tuli paikattua monesta kohtaa eri tavoin, lyhensin myös lahkeita reilusti, todella reilusti. Lahkeet olivat täysin rikki. Sain näin hauskat farkut itselleni "



Mukavaa viikonloppua!

-Melissa-

torstai 22. helmikuuta 2018

Nupun ja Söpön lämpöhaalarit



Tipsut ovat erittäin omapäisiä, itsenäisiä ja kissamaisia otuksia. Niitä ei ole helppo kouluttaa, sillä niillä ei ole miellyttämisen halua. Mutta omistajilla on senkin edestä ja tekevät kaikenlaiset kevätjuhlaliikkeet, että kuninkaalliset tipsut viihtyisivät. Meidän koirille ominaista on se, että ne nauttivat kameran edessä olemisesta ja kun ne näkevät kameran niin alkavat heti poseerata.
Aina tosin se homma ei onnistu, vaan koira voi kiukutella syystä tai toisesta. Nuppu on varsinkin sellainen, joka osoittaa mieltään hyvin helposti, jos hommat eivät mene niin kuin pitäisi. Tämä reissu oli juuri sellainen, vähemmän Strömssöläinen reissu.

Mieheni osti minulle jokin aika sitten  lahjaksi Ompele koiralle -kirjan kun innostuin tehtailemaan näille meidän otuksille kaikenlaisia ihanuuksia. Kirjasta onkin ollut valtavasti hyötyä ja mussukat ovat saaneet vaikka ja mitä ihanuuksia päälleen. Kuvia tulee pikkuhiljaa, kunhan saan niitä kuvattua. Koirien puvusto onkin yksi mahtava tapa pienentää tuota lumppiskasaa, sillä enhän minä nyt tarvitse niin paljoa vaatteita. Kiva tehdä välillä muutakin ja tässä oppii myös ihan uusia juttuja.

*    *    *    *    *

Kun muutama päivä sitten lähdettiin koirien kanssa aamulenkille metsään, ei Nuppu ollut kovin innoissaan ja kiitollinen lämpöpuvustaan vaan osoitti mieltään ihan kunnolla. Nupulla on taito saada vaatteet pois päältään halutessaan ja tämä malli ei nyt tyttöä innostanut. Kun päästiin metsikköön niin Nuppu otti haalarin pois päältään ja se siitä. Asiaan ei enää palattu. Kostoksi Nuppu ei halunnut kuvia itsestään ollenkaan vaan joka kerta laittoi pään pois kun näki kameran. Että ei mennyt niin kuin Strömsössä tämäkään reissu.

*    *    *    *    *

Nyt tänne eteläänkin on tulossa paukkupakkasia, joten koiratkin on pidettävä lämpimässä. Nuppukaan kun ei pakkasesta kauheasti välitä vaikka tykkääkin talvesta paljon. Söpö taas jäätyy pystyyn kun pakkanen tippuu tuonne -10 asteen hujakoille. Kesällä taas lutataan vedessä ja talvella kääriydytään lämpimään. Monena vuonna on ollut niin, että talvi on niin leuto, ettei juuri vaatteita tarvitse laittaa päälle mutta nyt onkin toinen juttu. Saapi nähdä miten Söpö ottaa pakkaset vastaan.












Mukavaa päivää kaikille!

-Melissa-

keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Talvinen piknik - Kohtaaminen Vantaanjoen varrella



Hiihtolomalla on hyvä ladata akkuja, aina ei tarvitse lähteä matkalle, vaan voi ihan rauhassa olla ja nauttia lähiympäristön mahdollisuuksista. Näin teimme eilen, kahvi tuokiomme siirtyi ulos, pirteään pakkaseen. Kaiken ei tarvitse myöskään mennä niin kuin Strömsössä mutta sekään ei haittaa. Kaikesta huolimatta kuvasin nämä Melissamaisesti räjähtäneet bebe leivokseni ja nautimme niistä nauttien ihanasta auringon paisteesta ja jäätyneen joen hiljaisuudesta.

*    *    *    *    *

Meidän touhumme rikkoi ainoastaan eräs vanhempi rouva, joka oli päiväkävelyllään. Hän oli aivan tohkeissaan kun näki meidän katetun pöydän, kynttilät ja muun rekvisiitan. Hän halusi ehdottomasti kuvata meitä. Rouva ihasteli ja napsi kuvia minkä ehti ja palkaksi sai bebe leivoksia ja kahvia. Näin me kolme höpsähtänyttä otusta istuimme joen rannassa nauttien leivoksia ja kahvia, höpötellen alueen rakennussuunnitelmista. Mikä ihana ja odottamaton kohtaaminen, se sai todella hyvälle mielelle varmasti meidät kaikki kolme.

*    *    *    *    *

En ole koskaan ennen tehnyt bebe leivoksia ja olenkin monessa postauksessa kertonut, etten ole sokerileipuri, se homma ei vaan luonnistu meikäläiseltä ollenkaan. Mutta niin paljon teki mieli bebejä ja vaikka omani eivät onnistuneet ulkonäöllisesti ollenkaan, olivat ne siitä huolimatta valtavan herkullisia. Kannattaa siis kaikkien kokeilla tehdä niitä. Reseptin löydät linkistä. Resepti on helppo mutta monivaiheinen, joten aikaa menee aika reippaasti kun näitä tekee mutta herkuttelu on taattu.  Vaikka bebet eivät onnistuneet, niin sai niistä silti suloisia kuvia ja ohi kulkevilla ihmisillä oli hymy korvissa, kaikkia kiinnosti meidän puuhat ja luulempa, että muutamat tulee talvi piknikille meidän tavoin ja lupaan, että me pikniköidään tulevaisuudessa lisää talvisinkin.
Rakastan Helsinkiä, täällä on niin paljon kaikenlaista nähtävää ja koettavaa vaikka ollaankin jälleen kiertämässä tutussa ympäristössä mutta kun tekee asioita välillä eri tavoin, niin maailma aukeaa toisella tavalla.













Kun näitä bebejä kerran tultiin joenrantaan kuvaamaan, niin samalla reissulla on helppo kuvata myös seuraava lumppis-projektin tuotos. Tein nimittäin ranteenlämmittimet paidan hihan jämäosasta. Reunalle rypytin pätkät jotain kankaan jämää (näissä siis loput suirot mitä kankaasta oli jäljellä ), tulee hiukan romanttisemmat kun laittaa vähän hörhelöä. Tällaiset lämmittimet on erittäin helppo tehdä. Huolittele ensin peukalon aukko, sen jälkeen koristeet, sivusauma kiinni, päärmää reunat (jos on pakko) ja valmiit ovat. Tällä tavoin olen tehnyt ison määrän ranteenlämmittimiä.

Vinkki:

Jos ei ole penkille mitään suojaa, voi erilaisia istuimia tai taljoja tehdä ilmaisosaton vanhoista turkeista, niitä on useasti odottamassa ottajaansa. Valitettavasti turkit ovat useammin sellaisessa kunnossa, että talja, matto tai istuinalusta on ainoa mitä voi edes ajatella tekevänsä. "

Oli tavallisesta päivästä huolimatta kiva pukeutua romanttisesti, keli ei ollut kovin kylmä vaikka talvi onkin, en ollut yhtään kylmissäni missään vaiheessa vaikka päälläni oli vain kesäinen mekko. Mekko on löydetty yhdessä virkatun jakun kanssa Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. Mekko on minulle iso ja tämän reissun jälkeen menee tuunaukseen, pakko etumukseen lisätä pitsiä kun muutoin vilkkuu tisukat pitkin pitäjää. 
Kelsitakki on ostettu Kierrätyskeskuksesta ja huivi on löytynyt Kontista ( Tammisto). Ankean mustan pipon olen tuunannut aikaa sitten vanholla hiuskoruilla. Helposti näyttävää ja erilaista. Muuten...Nuo pitsileggarit, jotka on useasti nähty blogissani on 80- luvulta säilyneet tähän päivään asti. Ja kyllä, käytän edelleen. 







Ihanaa päivää kaikille!

-Melissa-