sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Vaatevallankumous - Verhosta tehty hame ja ilmaisosasto


Kuva: kaboompics

Taas on aika vaatevallankumoukselle. Kuinka moni täältä aikoo osallistua? Itse en tänä vuonna ole ehtinyt juuri mukaan tai yli päänsä ehtinyt seurata mitä asian tiimoilta on uutta tullut. ainoa on Adidaksen muovijätteestä tehty kenkämallisto, jota olen seurannut. Enkä sitäkään kovin tarkasti. Tämän vuoden aikana en ole myöskään oikein kiinnittänyt huomiota yhtään mihinkään mikä liittyy vaatteisiin. Toki olen vähentänyt uusien vaatteiden ja kankaiden ostamista entisestäni mutta keräilijänä edelleen hankin sellaista mitä minulla ei vielä ole, enkä ole potenut siitä huonoa omaatuntoa. 

Tänä vuonna suunnittelen tutustuvani materiaaleihin vielä lisää ja pyrin hankkimaan materiaalia, joka on ekologisempaa mitä lyckraa sun muuta sisältävät materiaalit. Eli pyrin etsimään luonnonmateriaaleja. Tarkoitus on myös laittaa enemmän vaatteita kiertoon Hope-yhdistykselle ja tietenkin keskittyä tuohon lumppis-projektiin. 
Viime vuonna osallistuin vaatevallankumoukseen kirjoittamalla "Love storyn" ja kertomalla muutaman vaatteeni tarinan. Tämän kirjoituksen voi käydä lukemassa täältä. Tänä vuonna olisi tarkoitus pukea joka päivä vaatteet, jotka on ostettu kirppiksiltä tai sitten tehty vanhoista vaatteista. Muulla tavoin en kykene osallistumaan haasteeseen. Mutta jotenkin on aina pakko.

Jos et ole koskaan ennen kuulutkaan mikä on vaatevallankumous tai et vain tiedä mikä se on tai sinua kiinnostaa osallistua, olla mukana niin klikkaa itsesi tänne tai käy lukemassa kestävänkehityksen Huili-lehteä. (ei päivity enää). Jos et ole jo mukana, niin tutustu edes aiheeseen. Osallistu niin kuin itse kykenet. Tiedä mikä on vaatevallankumous!

*    *    *    *    *

Vaatteen tarina

Tämän vuoden tarinani kertoo ihan vain siitä, mitä kaikkea ihanaa Kierrätyskeskuksen ilmaisosasto voi sisältää. Mitä kaikkea ihanaa niistä saattaa voida tehdä ja miten se on ihan kaikille avoin paikka. Jokaisessa Kierrätyskeskuksessa täällä Pääkaupunkiseudulla on oma ilmaisosasto, jossa on ihan kaikkea mahdollista mitä maa päällään voi kantaa. Laatukin vaihtelee todella paljon mutta erilaisia ihania löytöjä tekee lähes joka kerta kun siellä käy. Yhdistän tässä siis löydöt sekä lumppis-projektin. Toistaiseksi kuvat ovat edelleen tasokuvia mutta varmasti kesällä saatte nähdä nämä myös päälläni. 

Minulla on kaksi tarinaa, lähes samanlaista mutta kuitenkin erilaista. Molemmat tarinat ovat erilaisia mutta silti samanlaisia, tarinat sijoittuvat eri aikaan mutta samalle paikalle. Nämä vaatteet kuvastavat hyvin tunnetilojani, jotka sillä hetkellä vallitsee ja miten kohtaan vaatteen kotona myöhemmin. 
Mikään kerta ei ole samanlainen kun lähdemme kiertämään kirpputoreja tai edes kun käydään yhdessä Kierrätyskeskuksessa. Tunnelma ja fiilis on aina, joka kerta erilainen.

*    *    *    *    *
1. Verhosta hame ja suloinen toppi

Lumppulaatikon perukoilta löytyi verho, jonka olen aikanaan napannut ilmaisosastolta, jo silloin näin, että verhosta tulee joko hame tai mekko minulle. Kun aloin sitä käännellä ja väännellä niin oli aika selvää, että verho on hame, ihana ilmava hame. Kun tuolloin käytiin Nihtisillassa, oli oloni nuhjuinen, ärsyyntynyt ja olin todella kettuuntunut kaikkeen, sairauteni temppuili ja tuntui kuin olisin ollut 100 vuotias mummeli. Tällä reissulla kuitenkin nuorruin sen 50 vuotta ja ilmaisosastolta lähti muutama ihana juttu mukaan, kuten kuvan verho sekä myös toppi, joka näkyy kuvassa. Toppi on löysä ja pitkä, kahta erilaista materiaalia, joka tekee siitä yleellisen tuntuisen. Tarkoitus olisi testata miten nämä kaksi sopii yhteen. Toivon ainakin, että sopivat niin hyvin, että voin niitä hyvin käyttää yhdessä. 
Kuvissa olevat kengät ostin vuonna 2011 Krakovasta. Siellä oli silloin iso hitti tuollaiset muovikengät ja niitä oli paljon joka puolella. Minulla kun on tapana ostaa aina ne yhdet kengät kun ollaan matkoilla. Ei aina mutta useimmiten. Nämä kengät ovat minulle hyvin tärkeät, kuten kaikki ne vaatteet ja kengät mitä olen Krakovasta ostanut. 
Tällä hetkellä fiilikseni on tästä asusta se, että se saattaa olla tämän kesän suosikki asuni mutta aina voi homma muuttua kun vaatteen laittaa päälleen, se ei välttämättä sitten olekkaan päällä sellainen mitä kuvittelli sen olevan. 

*    *    *    *    *

2. neulottu pusero ja hame tilkusta

Vuosi sitten olin siinä pisteessä, että en tuolta ilmaisosastolta oikein mitään itselleni napannut. Tuntui jotenkin ihan turhalta hommalta. Materiaalia oli kotona valtavasti ja jotenkin mikään vaate ei innostanut minua. Mutta sitten käteen osui aivan ihana kerman vaalea, ehkä enemmänkin beige pitsi neule. aivan ihana. Parasta tässä paidassa oli se, että se on selkeästi käsin itse neulottu, vähän kasari tyyliä mutta innostuin siitä todella paljon. 
Paita on pyörinyt kaapissani, olen sen monta kertaa ottanut sieltä pois ja laittanut Hope kassiin ja taas kaivanut sen sieltä kaappiini. Jostain syystä olen sitä pyörittänyt todella monta kertaa näin, kuten nyt tämän meidän kevätsiivouksen aikana. Se on jo toista kertaa otettu Hope kassista pois ja nyt kun vääntelin ja kääntelin sitä eri alaosien kanssa, olen päättänyt, että paita jää tänne. Paita kuitenkin antaa minulle aika voimakkaita tuntemuksia ja se on aika helppo yhdistää lähes mihin tahansa alaosaan. Tähän kuvaan valitsin kuitenkin paidan kaveriksi jämä tilkusta väsätyn hameen. Tässä kankaassa on nyt zero waste tyylillä hoidettu leikkuujäte hyötykäyttöön, hameesta ei siis jäänyt yhtään mitään ylimääräistä kangasta vaan kaikki käytettiin. Toki saumuri leikkasi hiukan mutta siis mitään ei jäänyt. Mahtavaa.

Mitä pidätte valinnoistani?

Myös leikkuujätteestä tehty hame on lähes samalla ohjeella tehty, helmaan vain lisätty yksi typytetty kaitale enemmän.





Ilmaisosastolta on myös sisustuslehti sekä kahvikuppi ja asetti.





lauantai 21. huhtikuuta 2018

Introvertti nainen



Vaikka olen kovin ulospäin suuntautunut ihminen, niin siitä huolimatta nautin eniten olla yksin omassa rauhassani, omassa pienessä linnassani, omissa ajatuksissani. Nyt onkin ollut sellainen määrä sosiaalista elämää, että aamulla tuntui kuin olisi kiviä päällä kun heräsi. Vasta huomenna saan viettää yhden päivän ilman muuta maailmaa ihan rauhassa. Tosin, minä olin jo ihan täysillä huomisessa kun heräsin. Sitten tajusin, että eih, nyt onkin vielä lauantai ja työpäivä. Älkää käsittäkö väärin, minusta on ihana tehdä töitä ja olla töissä, se sosiaalisuus vain vie minulta akut niin tyhjäksi, että olen todella väsynyt.

Viikolla on ollut niin hektistä, uusia ihmisiä olen tavannut paljon ja sitä omaa tilaa ei ole oikein tällä viikolla ollut. Siksi odotankin huomiselta paljon, omaa rauhaa ja omaa tilaa. Varsinkin kun maanantaina alkaa taas ihan uusi vaihe elämässä ja uudet työkuviot. Vaikka olen tavannut viikolla mahtavia ihmisiä ja kokenut taas monta uutta asiaa, joita muistella ja on ollut ihanaa löytää itsestään uusia puolia, nähdä Helsingistäkin uutta, niin kaipuu yksinkertaiseen ja omien seinien turvaan on kova. 
Miten ihmeessä olenkin valinnut tällaisen alan, näin laajan työympäristön, jossa koko ajan voi joutua uuteen tilanteeseen, uusien ihmisten ympäröimäksi? Se on käsittämätöntä, vielä omituisempaa on se, että todella nautin tästä hommasta. Nyt vielä kun blogikaan ei ole enää ns. tuntematon, vaan minua on haastateltu niin käsitölehtiin kuin Helsingin Sanomiin sekä nyt myös kahta kirjaa varten. Toinen kirja käsitteli kirpputorielämää ja tämä toinen vaatteita. Minullahan näitä vaatteita on ja vielä avoimesti kerron suhteestani näihin vaatteisiini, tunteisiin ja matkoihin yms. liittyvää. Miksi joku vaate on minulle niin rakas, että en koskaan sitä tuunaisi vaan mieluiten tekisin siitä vaikka taulun. 

Koitan siis kovasti tässä sanoa sitä, että eilen ennen työpäivää toimittaja tuli haastattelemaan minua kirjaansa varten. Tuntematon ihminen on minulle aina kauhistus ja tämän jälkeen suuntasin nokkani aivan uuteen työpaikkaan, jossa en ole kertaakaan ollut ja se oli sitten oikeastaan se viimeinen niitti ja kun pääsin kotiin, olin kuin halolla päähän lyöty. Näin voimakas on tunnetilani kun tapaan ihan uusia ihmisiä ja kun minun pitää olla sosiaalinen. 
Toki introvertti ihminen on myös paljon muutakin kuin vain tämä mutta tällä hetkellä tämä asia on minulla päällinmäisenä, väsymys sosiaalisten tilanteiden vuoksi. Minun tosin piti kertoa jotakin ihan muuta tässä postauksessa, kuten haastattelusta, mutta näin ne postausaiheet muuttuu kun herää.

Oli mahtavaa jutella tästä omasta kirpputori touhusta ja vaatteiden keräilystä, sitähän tämä varsinaisesti on, keräilyä. Oli kiva myös kertoa omista löydöistään ja miten lapset ovat ottaneet tämän villityksen omakseen. Mutta ennen kuin toimittaja tuli meille, niin keräsin akkuja ompelemalla vanhasta lantiohuivista ikuisuusprojektin ikkunaan. Huomenna olisi tarkoitus alkaa etsiä lisää materiaalia lumppulaatikosta ja saada verhoon hiukan lisää asioita. Mutta siitä huolimatta kohellan aina ennen kuin joku meille tulee ja niin tein tälläkin kertaa, eli kaasin kaikki murot pitkin lattioita ja koirien ruoka-astioita. Ei hyvä juttu ollenkaan. Tästä tuli iso harmi. Näin virittäytynyt ja ahdistunut olen aina, jooka kerta kun pitää olla ihmisten kanssa tekemisissä. Haastattelu meni kuitenkin hyvin ja hommasta jäi hyvä mieli, istuin hiljaa parvekkeella ja söin rauhassa maalaiskanaa. Poikakin ilmestyi kotiin hetki ennen kuin lähdin töihin. Eli pieni akkujen lataaminen ehti tapahtua tuossa välissä.

Muistatteko ne 90-luvun lantiohuivit? Nyt minun pitsiunelma roikkuu verhona. Hyödynsin rikki mennyttä lakanaa. Tämä on vain yksi osa tätä verhoa. Tarkoitus on lisätä erilaisia osia tuohon vielä.

Näin minulle käy, jos ei kahvit lentele niin sitten jotain muuta.


Nutella croisantit

Housut: Kierrätyskeskus, 3€
Paita: Itse tehty




Pojan Ralph Laurenin paita on ilmaisosastolta

Ihanaa lauantaita

-Melissa-

perjantai 20. huhtikuuta 2018

Lumppis-projektin loistelias kangas


Aika useasti kun kevät koittaa, nostaa päätään myös romanttinen puoli minussa. Herkkyys näkyy myös pukeutumisessa, kaapin perukoilta kaivetaan kaikki pitsiunelmat ja hörhelöiset paidat. kiharaa tukkaan ja hiukan meikin häivää naamaan. Tulee sellainen kiva kesäheinä fiilis. Tosin kesällä en käytä meikkiä ollenkaan kun pisamat näkyvät nätimmin kun ei meikkaile. Tämä on niitä hetkiä kun sitä kesää todella alkaa odottamaan, siitäkin huolimatta, että uhkaillaan kylmillä säillä jälleen.

Lumppulaatikkoon oli eksynyt harmaa, glitterillä kyllästetty ohut villakangas, jonka alkuperä on yllätyspussi, joita Turun Eurokankaassa oli aikanaan kun myymälä muutti Wiklundin tiloihin. Silloin ostin pari pussia erilaisia kankaita, joita sitten olen pyöritellyt aika monet vuodet ja miettinyt mitä niistä tekisi. Nyt pari kangasta on viskattu tuohon lumppulaatikkoon, joten jotain niistä on sitten tehtävä ja ensimmäinen on nyt tässä. Suloinen, tyttömäinen jakku, juuri sopiva tuohon minun kevätolotilaan.

Eilen oli muutenkin aika jännä päivä. Olen tämän kevään tehnyt keikkatöitä aika tehokkaasti omalla alalla mutta nyt alkaa olla ne hetket kun kelit lämpenee ja meidän tarve vähenee, joten siirryn taas koulumaailmaan. Kävin siis tutustumassa uuteen kouluun, jossa aloitan maanantaina työt. Tapasin myös Jaelin, ihanan ja tomeran Appelsiinipuun alla- blogin ylläpitäjän. Hänellä on myös erittäin herkullinen Appelsiineja ja hunajaa- blogi. Oli todella kiva istahtaa kiireettömästi Helsingin keskustassa nauttien hyvästä seurasta ja herkutellen bebe leivoksia. Oli ihanaa myös tutustua uuteen ihmiseen, ihan mieletöntä miten upea ihminen blogin takana on. 
Upea Helsingin keskusta jäi aika hyvin kuvaamatta vaikka suunnitelma oli vähän toinen. Tein jotain muutakin sellaista mitä en yleensä tee, ostin nimittäin ihan uusia sukkia kun tarvitsin sellaisia footsies sukkia, mikä lienee suomenkielinen nimi? 



Paita: Kierrätyskeskus 3€
Kengät: Kierrätyskeskus
Laukku: Kierrätyskeskus, ilmaisosasto




Mukavaa päivää kaikille!

-Melissa-

torstai 19. huhtikuuta 2018

Kevät, ihana kevät



Yritän nyt vielä kovasti pysyä keväässä, enkä hypätä kevään yli kesään. Se on äärimmäisen vaikeaa mutta on ihan pakko yrittää malttaa mielensä ja koittaa ensin esitellä muutamia kevät juttuja, joita olen säästellyt tässä.
Kevät on ihanaa aikaa monin eri tavoin, lumi sulaa, luonto alkaa heräillä, linnut palaavat pesimään meille, ihana sirkutus kuuluu heti aamusta ikkunoiden takaa. Ja kevään tuoksut, ei se koirankakka vaan mennään sen yli ja haistellaan kevään ensikukkien huumaavaa tuoksua, puiden lehtien silmut tuoksuu ihanalle...ja koitetaan nuuhkia niin, ettei tarvitse aivastella seuraavaa viikkoa. Ja se kun aurinko sulattaa lunta tai kun kevät sade ropisee maahan. Kaikella on erilainen tuoksunsa ja nämä tuoksut tekee keväälle oman makean tuoksunsa.

Tuo tekee olon vähän levottomaksi, odottavaksi. On mieletön fiilis kun avaa vaatekaapin ja alkaa etsiä ihania kevät vaatteita, keveämpiä värejä ja ne suloiset kevätkengät, ne työntyy väkisinkin ulos laatikoistaan ja talvikengät saavat väistyä kevätkenkien tieltä. Kirppikset täyttyvät toinen toistaan suloisemmista vaatteista, materiaalikaapista löytyy iso määrä juttuja, joista tehdä kaikkea uutta ihanaa. Alkaa miettiä mitkä on omat top -asut tänä keväänä ja mitkä siirretään kaapissa taaemmaksi odottelemaan uutta inspistä. Välttämättä ei tarvitse ostaa mitään uutta jos ei halua vaan pukee vaatteet eri tavoin, yhdistää ne toisin. Muuta ei tarvita.

Huijasin, minun on ihan pakko päästä kiertämään kirppiksiä, etsiä uusia ajatuksia pukeutumiseen vaikka en mitään löytäisi tai ostaisi...huijasin taas, aina jotain lähtee mukaan, aina. Mutta se ei ole aina vaate tai kengät, se voi olla jotakin ihan muuta myös. Mutta nykyään mukaan lähtee todella vähän kun en enää oikeasti mitään tarvitse, kaikki löytyy kaapista jo.

Muutama kuukausi sitten käytiin Fidan outletissa hakemassa muutamia matskuja, joita tarvitsen myös lumppisprojektin toteuttamisessa. Mutta reissusta lähti mukaan myös vaatteita, joita käytän tällä hetkellä paljon ihan sellaisenaan. Toimivat hyvin työvaatteina sekä kevätasuina. Myös Kierrätyskeskuksesta on lyötynyt kivoja kevätvaatteita, joita on helppo yhdistellä toisiinsa. Pari ompelujuttuakin on tullut tehtyä lumppis-projektin tiimoilta. En siis ihan hirmuisesti noita kevätvaatteita koskaan hanki kun se tuntuu hiukan turhalle kaudelle muutoinkin kun hyvin kelpaa nuo kaikki vanhat releet näihin "väli"kausiin.
Keräsin tähän postaukseen kaapistani ne tämän kevään jutut, jotka ovat saaneet minut super iloiseksi ja kevät tuuliseksi. Vain Fida outletin vaatteet ovat ihan uusia. Muut ovat vanhempia juttuja, vuoden takaisia suurin osa ja osa on joulun jälkeen löytyneet.

Mulla on.....vaatteita ja paljon.

Fida outletista löytyi neuletakki, raitapaita sekä mustat korkeavyötäröiset farkut


Kierrätyskeskuksesta löytyi suloinen röyhelöpaita sekä ilmaisosastolta hyväkuntoiset kävelykengät

Paita ja neule on löytyneet vuosi sitten Kierrätyskeskuksesta. 

Tein rintarossin itse, kukka oli joskus aikanaan sukan koristeena. Kun se tippui, otin talteen ja nyt se on tuunattu rintarossiksi.

Paidat Kierrätyskeskuksesta, jakku tehty itse, ruusu farkut tehty itse ja korkkarit on Kierrätyskeskuksesta.
Kukkafarkut löytyy täältä.

Kesämekon voi pukea hiukan lämpimmällä kelillä pitkien saapikkaiden kanssa ja villapelleriinin kanssa. Hauska keväinen yhdistelmä. Mekko sekä pelleriini on ilmaisosastolta.

Ihanaa päivää kaikille!

-Melissa-

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Viirit farkusta



Aina sitä luulee, että parveke on kunnossa mutta ei sitten olekkaan, vaan saa päähänsä mitä vielä se parveke tarvitsee ollakseen lähempänä sitä parveketta, joka kuvaa minun sieluani, minua itseäni. Ei siis auttanut muu kuin hypätä lumppulaatikkoon kaivelemaan ajatukselle vaihtoehtoja.
Olen kerännyt kestokauppakassiin kaikki farkkujen jämät mitä tuunauksista on jäänyt jäljelle. Näistä jämistä on tarkoitus tehdä erilaisia juttuja vaatteista muihin asioihin. Tällä kertaa valitsin farkkujen yläosia, joita jää aina jäljelle kun helpointa on käyttää lahkeet. Leikkasin noin 10x20cm kokoinen pala, se on aika hyvä koko viiriin. Viirit yhdistin sisäsauman osilla (niitä jää myös valtavat määrät yli tuunauksissa).

Mies yleensä motkottaa valtavasta farkkuvuoraamisesta mutta tällä kertaa oli ihan hiljaa ja kun laitoin viirit parvekkeelle niin tykästyi kovasti. On niin meidän tyyliset nuo nyt. Muita materiaaleja ei edes kannata ajatella meidän parvekkeelle. Farkku on siellä muutenkin vallitseva osa, niin nämä viirit toimii hyvin.
Olen jo tyytynyt siihen, että parveke elää meidän mukana ja sinne lisätään joka vuosi jotakin pientä aina. Se ei ole koskaan niin valmis mitä haluaisimme. Nytkin suunnittelen jo seuraavaa ajatusta, sillä ainakin tyynyjä tarvitsen lisää...Tarvitsen aina lisää tyynyjä ja mies ei oikein siitä ideasta koskaan tykkää.










Mukavaa päivää kaikille!

-Melissa-

tiistai 17. huhtikuuta 2018

Vaatteen uusi elämä -kirja ja hassu tuunaus shaaliin


Yhteistyössä Maahenki oy                  

Pääsiäisen jälkeen postipoika toi minulle uuden uutukaisen kirjan käsityökirjakokoelmaani. Tätä kirjaa jo odottelinkin ja se päivä meni aika pitkälti kirjaa tutkiessa. Ja kirjaa on tullut selattua vielä paljon sen jälkeenkin. Palaan kirjaan lähes päivittäin. Olen muutama vuosi sitten osallistunut käsityökirja- haasteeseen, jota voi käydä vilkaisemassa täällä. Tarkoituksena olisi tehdä uusi postaus aiheesta, sillä kirja määrä on kasvanut valtavasti. Varsinkin kirpparilta on löytynyt mielettömän ihania kirjoja ja mies on ostanut lahjaksi muutamia. Mutta palataampa takaisin tämän uuden kirjan pariin.
Kustantamo lähetti minulle kirjan, että voin tutustua siihen ja tehdä halutessani postauksen.Kun ensimmäisen kerran selasin kirjaa tiesin, että tästä on kerrottava teille kaikille. Sen verran ihana kirja tämä on.

Kyseessä on Taito- lehden entisen päätoimittaja Tiina Aallon toimittama Vaatteen uusi elämä- kirja Maahenki 2018. Kirja on koottu 12 käsityötaitajan ideoista mitä kaikkea voi tehdä vaatteille, joita ei jostain syystä käytä ja vaatteet on jääneet sinne vaatekaapin perukoille.
Kirja on minulle aika ajankohtainen, sillä olen pitkään suunnitellut opettelevani yhden uuden käsityöalueen, kirjan inspiroimana siis hankin tarvikkeita ja otin lankajämäni kainaloon. Vaikka kirjassa on paljon ihania ideoita ja muutama neuvokin, niin tähän hommaan olisin kyllä tarvinnut jotakin isompaa opastusta mutta ymmärsin, että kirja on ideakirja ja siinä se toimittaa kyllä hyvin virkaansa.
Istuin siis yhden päivän koneella, selasin kirjaa ja selasin malleja netistä. Mikä olisi tarpeeksi helppo eikä niin vakava malli, josta voisin aloittaa ja testata. Sitten löytyi "Satumetsä" aiheisia asusteita ja uskalsin alkaa tekemään omaa satumetsää. Jälki ei ole kaunista, se ei ole ammattilaisen tekemää, se ei ole vielä kokonaan valmis ja työ on täynnä koirankarvaa mutta ei se haittaa tahtia, minä tein sen! Vihdoinkin selätin pelkoni ja tein ja teen lisää ja opettelen lisää ja opin lisää. Vielä joskus osaan kirjoa vanhan kauluspaitani suloisin kirjailuin. Se on tarkoitus.

Kirjalle on siis paikkansa minun hyllyssäni tai oikeammin sen paikka on sängyn vieressä, sillä lähes joka päivä sitä selailen ja suunnittelen uusia juttuja kirjan ja mielikuvitukseni kanssa.



Muutama kuukausi sitten kävimme pienellä reissulla Fidan outletissa. Tarkoituksena oli kerätä hieman meteriaalia tuunauksia varten, mutta aina löytyy myös asioita, jotka jää käyttöön kuten nyt tämä shaali, jonka otin tähän kirjonta harjoitteluun. Tarkoituksena olisi koristella myös takakakappaleen helma samalla satumetsä idealla kuin tuo etukappale. Homma ei ole minulle mitenkään helppo, sillä olen täysin mukavuusalueeni ulkopuolella ja käsinompelu on minulla ollut aina harakanvarvasta (sama juttu kirjoittaessa). Mutta en luovuta vaan keskityn tähän tänä kesänä. Joka päivä ompelen muutaman kuvion ja uskoisin, että pikku hiljaa kädenjälki alkaa muuttua. Samalla etsin oikeaa kirjontalankaa kirppiksiltä niin pääsen opettelemaan ohuempiin materiaaleihin myöskin.
Minulle aina motkotetaan siitä, että en tee ohjeita ja vastaan siihen joka kerta, että kokeilemalla löytää itselleen parhaan tavan tehdä ja näin teen itsekkin. Kokeilen, mokaan, kokeilen uudelleen. Kyllä se hyvä tapa sieltä jossakin vaiheessa löytyy. Eli ei muuta kuin tekemään ja kokeilemaan!

Valitettavasti koirankarvat rakastuivat niin paljon tuohon shaaliini, että en saanut niitä millään harjoilla tai rullilla pois. Seuraaviin kuviin lupaan putsata shaalin niin, ettei noin paljon karvaa näy (ja tuostakin on jo poistettu paljon).







Mukavaa tiistaita!

-Melissa-