Translate

sunnuntai 28. elokuuta 2016

Mietteitä maailmasta



Olen aika tiiviisti seurannut keskustelua köyhyydestä ja jonkin verran ollut myös itse mukana keskustelussa mutta nyt on alkanut olla huolestuttavaa kirjoittelua myös muutamassa blogissakin. Esimerkiksi MTV3 julkaisi erään suomalaisbloggaajan tekstin ja myös Rosa Meriläisen teksti aiheutti minussa hiukan äimistystä. Molemmissa on huono kaiku köyhille. Nimittäin, annetaan ymmärtää, että teki köyhä mitä tahansa niin hän ei köyhyydestään pois pääse, joten ei kannata edes yrittää. Ei ole mahdollisuuksia eikä luontoonkaan kannata mennä hakemaan tunnelmaa kun se on jo niin nähty. Tulee aika surullinen olo siitä, että halutaan pitää köyhät omassa lokerossaan, muokataan ajatuksia niin, että ei haluta edes yrittää.
Itse olen virestä seurannunt monen köyhän ponnisteluita, kun yksi ovi on sulkeutunut niin toinen avataan ja omaisuutta on alkanut karttua. Kyllä, köyhäkin voi vaikuttaa omaan elmäänsä halutessaan mutta monet ovat jo oppineet tuon huutelun, että ei kannata kun mahdollisuuksia ei ole. Suomessa on vaihtoehtoja ehkä liikaakin mutta niitä ei tyrkytetä, eikä niitä mainosteta missään. Pitää jaksaa ottaa itse selvää, pitää myös uskaltaa irtautua omasta pienestä maailmastaan. Ja tässä puhun pelkästään työkykyisistä ihmisistä.
Meillä ihmisillä on myös hyvin kummallinen tapa selitellä sitä, että jos meillä olisi sitä ja tätä mitä naapurillakin niin elämä olisi paljon siedettävämpää. Itse opin sairastuttuani sen, että jos ne pienet perusasiat eivät ole kunnossa niin minkään valtakunnan mammona ei tilannetta paranna. Niin kuin monet lukijani ovat nähneet blogissani, että meillä nautitaan pienistä asioista. Luonto on yksi tärkein elementti siinä hommassa. Itse jaksan kyllä kulkea edelleen vantaanjokea pitkin ristiin rastiin vaikka sitä olen tehnyt lukemattomia kertoja. Jaksan nauttia joen virtauksesta ja kuumasta hiekasta. Jaksan ihastella luontoa ja kuvata sitä vuodesta toiseen. Mutta se mitä ilman en voi elää on polkupyörä ja ompelukoneet. Polkupyörään kannattaa siis satsata, kierrätettynä tietenkin. Sillä pääsee vaikka mihin ja pidemmällekkin jos haluaa mennä vaikka erinäisiin ilmaisiin tapahtumiin, joita ainakin kesäisin löytyy muutamia joka paikassa.
Eli olen kyllä eri mieltä näiden kahden kirjoittajan kanssa siitä, että köyhän ei kannata edes yrittää mitään kun mahdollisuuksia ei kuitenkaan ole. Mahdollisuuksia on ja aina kannattaa yrittää päästä siihen tilaan mikä tuo itselle hyvän mielen, henkinen pääoma kasvaa ja sitä kautta uusia mahdollisuuksia tulee eteen.
En kerro miten kenenkin pitää elää mutta ajattelen niitä nuoria joilta on viety mahdollisuudet toteuttaa unelmiaan sanomalla, että ei sinulla ole samoja mahdollisuuksia. Miten nämä nuoret voivatkaan koskaan päästä sieltä huono-osaisuudestaan koskaan pois, jos näin heille puhutaan? Köyhyyttä ja köyhiä on monenlaisia ja jokainen oltiin sitten varakkaita tai ei, tunnemme ja koemme asiat eri tavoin. Mutta yksi asia on tärkeää ja se on kannustus. aina kannattaa katsoa unelmia kohti ja pyrkiä saavuttamaan niitä, vaikka ne olisivat miten mahdottomia tahansa. jos ei ole unelmia ja uskoa itseensä niin ei ole enää mitään. On vain se kamala elämä kädessä, jolle ei voi tehdä mitään.


Mutta nyt sekalaiseen settiin valokuvia ja reseptiäkin löytyy, myös puikoilta löytyy uutta juttua, jota koitan saada nopeasti valmiiksi. Kirppistyyli vaan pysyy mulla vahvana. Läpileikkaus meidän elämästä. Tänään koitan saada ommeltua hiukan ja ulkoilla ihanassa seurassa.



Täytetyt kalmarit

Sipulisilppua
valkosipulia
kalkkunapekonia
chiliä, suolaa, tilliä, paprikaa
oliiviöljyä
kalmarin lonkeroita

Tyhjennä kalmarit hyvin ja paista kalmarit parillalla ja sivele mausteseosta niiden päälle. Silppua kalkkunapekoni, sipuli, valkosipuli, kalmarin lonkerot ja paista ne pannulla. 
Laita täytettä kalmarin sisälle ja loput täytteet voi laittaa vaikka paahtoleivän päälle, leivät paistettiin parillalla rapeiksi.


Pelastin tämän matkalaukun roskiksen julmalta kohtalolta. Meillä on alkamassa isot muutokset ja tämä löytää kyllä paikkansa mahdollisimman pian.







En voi sille mitään mutta vaatteiden kanssa on kiva leikkiä. Herkulliset kengät ovat ilmaisosastolta ja paita taasen on ostettu SPR- Kontista. Huivi on myös ilmaisosastolta. Innostun enemmän ja enemmän kirppisvaattteista. En tiedä kuinka plajon haluatte niitä nähdä blogissani mutta niitä kyllä nyt on myös tulossa. Ei ehkä niin paljon mitä tuolla ig:n puolella on mutta vähän kuitenkin. Ne kuuluvat osana blogiani, ei olisi tuunauksia ilman ilmaisosaston kakkoslaatua.




Nautinnollista sunnuntaita kaikille

-Nelli-

8 kommenttia:

  1. Luin tuon Rosa Meriäisen kirjoituksen ja hämmästelen! Raivostttavaa, en todella voi yhtyä hänen mieipiteeseensä.

    Ihanat kengät <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On hyvä, että köyhyydestä keskustellaan ja se on tuotu esiin. On järkyttävää nähdä miten ihmisiä kohdellaan ja ajetaan leipäjonoihin. Vuokrat ovat naurettavia, jo niiden lasku parantaisi paljon köyhien oloja.
      Mutta se, että monet köyhät kamppailee ja pyrkivät parantamaan elämäänsä tavalla ja toisella hyödyntäen kaikkia vaihtoehtoja mitä meille on luotu niin he eivät halua kuulla, että mitään et voi tehdä ja mahdollisuuksia ei ole. Ylipäänsä kuka haluaa kuulla, että mahdollisuuksia ei ole mihinkään?

      Poista
  2. Luin molemmat tekstit ja tuosta blogikirjoituksesta tuli ensimmäisenä mieleen, että varmmasti mukana on monta muutakin asiaa kuin köyhä-rikas asetelma.Mukana voi olla myös eriasteisia masennuksia, jolloin esim. luonnosta ei yksinkertaisesti pysty nauttimaan eikä löytämään iloa elämään.Taustalla voi olla paljon erilaisia ongelmia ja asioita-sekä rikkailla että köyhillä-ja on hankala ajatella asiaa vain köyhä-rikas-vinkkelistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain, köyhyyden taustalla on paljon asioita mutta valitettavasti köyhyys aina laitetaan samaan päihde-ja mielenterveysongelmien kanssa. siksi onkin aina muistettava näissä keskusteluissa, että jokainen meistä tuntee saman asian eri tavoin. Mutta siitä huolimatta on aika kammottava ajatus, että jos olet köyhä niin kaikki on vaan paskaa, eikä mitään kannata edes yrittää.
      Niin kuin tuolla jo sanoin, että köyhyyttä on monenlaista ja kokemus köyhyydestä on myös monensorttinen. Keskusteluissa on älähdetty juuri sille, että kaikki köyhät ja köyhyys niputetaan samaan laatikkoon. Eikä monetkaan ajattele, että taustoja on monia.

      Poista
  3. On eriasia olla köyhä ja katkera kuin köyhä ja idearikas. Ollaan monesti mietitty kuinka vähällä rahalla ihminen voisi kertakaikkiaan elää jos miettisi luovasti vaihtoehtoja.
    Esimerkiksi asuminen vuoden kaksi asuntovaunussa toisi aivan merkittäviä säästöjä. Tai kimppakämppä.

    Luonnosta saa ruokaa lähes ilmaiseksi jos hyödyntää sitä koko skaalalla. Mutta jos ihminen katkeroituu ja luovuttaa niin mikään ei enää onnistu. Ei edes se luonnosta nauttiminen.

    Mahdollisuuksia on aina. Ne pitää vaan löytää ja huomata. Ylipäänsä länsimainen kuluttaminen on lähes vastanmielistä ja silti sitä tulee itsekkin harrastettua. Sitten talo pursuaa niin paljon tavaraa että sitä ajetaan toisesta päästä ulos. Koen aina ahdistusta kun mietin paljonko rahaa on mennyt tavaraan, silläkin rahalla olisi voinut tehdä jotain muuta. Mitä, en oikein tiedä. Menen metsään kävelylle, se ei maksa mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Valitettavasti nyt on nähtävillä trendi, että huuhdellaan mieluiten tuota, että ei kannata mikään. Se on väärä linja varsinkin jos tarkoitus on myös saada masennusta vähäisemmäksi.

      Poista
  4. Tuo blogiteksti (siis ne pätkät jotka tuossa uutisoidussa jutussa oli) ei vaikuttanut minusta mitenkään erityisen uutisarvoiselta ja sen olisi voinut jättää omaan arvoonsa blogien syövereihin... Kirjoittaja vaikuttaa ahdistuneelta ja katkeroituneelta kun mikään ei ole onnistunut. Ymmärrän blogin kirjoittajaa toisaalta, on omassa montussaan josta ei kerta kaikkiaan näe ulospääsyä, mutta en sitä miksi siitä on juttu pitänyt tehdä.

    Meriläisen jutussa oli paljonkin hyvää, mutta ei sitä ehkä kannata lukea sellaisen joka näiden asioiden kanssa taistelee tai voi liittyä ensimmäisen linkin bloggaajan kanssa samaan pöytään katkeroituneena. Itse näen kodin merkityksen enemmänkin itsetunnon kannalta; hyvällä itsetunnolla varustettu uskaltaa helpommin kokeilla uutta ja aloittaa uusia asioita eikä niin lannistu epäonnistumisesta vaan yrittää uudestaan kunnes lopulta löytää sen jutun joka toimii. Huonolla itsetunnolla varustettu joutuu tekemään töitä todella paljon enemmän itsensä kanssa ennen kuin onnistuu - jos siis ensimmäinen, toinen ja kolmas yritys aloittaa jokin asia epäonnistuu. Jos vielä tähän lisäksi on tullut kotoa ajatusmaailma, että "ei meidän suku ole koskaan missään onnistunutkaan, samanlaisia ollaan kaikki" ja ajatellaan toisten menestys jostain annetulta eikä nähdä että se on itse ansaittu ja saavutettu, on kehä valmis. Jos siitä aikoo pyristellä irti niin ei se helppoa ole, mutta ei tokikaan mahdotonta.

    Saikohan tästä mitään selkoa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siksi hiukan "ärsyttääkin" kun monet ovat masentuneita ja valmiiksi jo mikään ei tunnu luonnistuvan niin sitten kirjoitellaan, että mikään ei kannata. Kun köyhä olet niin köyhänä pysyt. Viedään loputkin valot tunnelin päästä. Kun pitäisi antaa niitä työkaluja, joilla masentuneetkin voivat itsensä nostaa ylöspäin.
      Itse kun sairastuin vakavasti basedowin- tautiin niin menin erittäin huonoon kuntoon, oli aikoja kun en voinut juuri liikkuakkaan kun selkä ei kestänyt (lääkitys tulehdutti selän) niin liikkuvalle ihmiselle se oli vankila. Alko mieli järkkyä aika pahasti, ainoa pakopaikka oli lopulta käsityöt ja bloggaus, jonka aloitin -08 kun tila oli pahimmillaan. Myös samba tuli isoksi osaksi elämää jälleen ja niiden voimalla jaksoin läpi kivun ja liikkumattomuuden ajan.
      Minulla oli aikaa myös miettiä tulevaa ja tein suunnitelman sen mukaan ja suunnitelmassa on pysytty, hitaasti mutta varmasti mennään tässä siihen suuntaan, unelmat jaksaa kannattaa. Kun olin huonoimmillani niin mikään ei ilostuttanut mminua niin kuin se, että avasin parvekkeen oven ja kuuntelin Vaakahuoneesta kuuluvaa jazzia ja katselin kun aurinko vetäytyi puiden taakse piiloon. Se oli aika mahti fiilis, sulki silmänsä ja lähti mielikuvitusmatkalle maailman ääriin.

      Poista

Kommenttia ihan estottomasti vain!