Translate

tiistai 10. toukokuuta 2016

Siivouspäivä ja #Tavarantarina

Monet tietävät, että meillä lähtee monta kertaa vuodessa tavaraa Hope-yhdistykselle. Eli siivouspäivää meillä vietetään oikeastaan joka päivä ja muutaman kuukauden välein lähtee tavaraa meiltä ulos. On vähän pakko tyhjentää koko ajan kun teen uutta koko ajan. En enää tunne huonoa omaatuntoa siitä, että meillä tavaraa on mutta olen onnellinen siitä, että kykenen laittamaan kaiken ylimääräisen pois, mutta en roskiin vaan annan sen sinne missä niitä vielä tarvitaan.  Itse en siis osallistu siivouspäivään muuta kuin ehkä asiakkaana. Mikä siivouspäivä sitten on?
- Siivouspäivä on mahtava kirppistapahtuma ympäri kaupunkia, joka järjestetään kaksi kertaa vuodessa. Mukana on muitakin kaupunkeja, ei vain Helsinki. Seuraava tapahtuma on 28.5. 2016 ja jos olet feissarissa niin klikkaa ihmeessä Siivouspäivän facebook- sivulle ja tule mukaan. Sieltä löytyy myös tarkempi kuvaus.

Tavarat joita lahjoitan eteenpäin ei ole minulle millään tavoin tärkeitä tai arvokkaita. vain ne jotka jäävät minulle kertovat erilaisia tarinoita. Osa tarinoista haalistuu ja lopulta myös ne haalistuneet tarinat päätyvät kierrätykseen mutta joillakin tarinoilla on vahva kertomus, tunne tai muisto ja siksi ne eivät koskaan päädy muualle vaan pyrin pitämään niistä niin hyvää huolta, että niitä voisi edelleen käyttää, ehkä toisessa muodossa mutta kuitenkin.
Mikä sitten tekee jostakin tavarasta niin mittaamattoman arvokkaan? Ei rahallisesti mutta muuten. Minulle se on muisto jostakin lapsuudesta, tuoksu, ulkonäkö...mikä tahansa mistä tulee jokin ihanan lämmin fiilis. Haluan tuoda esille yhden tavarani, kertoa siihen liittyvän tarinan ja heitän haasteen teille muille, että esittelisitte sinulle tärkeän tavaran tarinan blogissasi tai muualla somessa #Tavarantarina hastagilla. Haasteen voi aina laittaa eteen päin. Ja tietenkin jos mahdollista niin kannattaa osallistua siivouspäivään. Se on se paras päivä.

Tavarantarina

Vietin monet kesät lapsuudessani Paraisilla, ihanalla valkoisella talolla, jonka rantaan pääsi kivirappusin. Rantasauna tuoksui ylös talolle asti. Siinä oli aina sellainen erikoinen tuoksu silloinkin vaikka ei kukaan lämmittänyt sitä. Muistan meren aallot, jotka löivät rantaan ja sai veneen koskemaan laituriin. Muistan miten sorsat ja joutsenet pesivät rannan kaislikossa, miten lokit huusivat jo aamutuimaan. Moottoriveneiden äänet jossain kaukaa ja se lämmin aurinko joka paahtoi kirkkaalta taivaalta. Tuon kaiken muistan ja muistan senkin kuinka isoäitini teki meille ruokaa ja miten ruoka maistuikin aina niin paljon paremmalle kuin kaupungissa. Miten sai loikoilla koko päivän, ei ollut kiire minnekkään. Niin paljon muistoja. Tuntuu kuin siitä olisi miljoona vuotta jo aikaa mutta nyt tuo aika on löytänyt tiensä meille. Nimittäin kyseiseltä talolta toin aikanani, kun sitä tyhjennettiin, vanhan ja pienen korona-pelin. Koronan vanhat pussit olivat jo aikaa sitten rikkoutuneet mutta halusin pelin käyttöön meille vihdoin. Antaa sille uuden elämän ja näin se tapahtui:
Löysin jokin aika sitten Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta erikokoisia nahanpaloja, joista en ihan tiennyt mitä niistä oikein tekisi tai askartelisi. Näistä nahoista sainkin mahtavat uudet pussit koronaan. Näin minun lapsuuteni on lasteni lapsuus.


Koronan kunnostus kuuluu yhtenä osana parvekeprojektiini. Ihana tapa päättää ilta lasten kanssa on pelata koronaa. Meillä ei pelata koronaa kuitenkaan kepein vaan käsin. Itse en muista mikä peli se on nimeltään mutta katsoin, että näin pieneen pelilautaan ei tarvita kepakkoja ollenkaan vaan on kiva pelailla juuri käsin.









Oikein ihanan aurinkoista päivää teille kaikille!

-Nelli-

4 kommenttia:

  1. Kesämökkifiilishän se iskee tästä pelistä heti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä mahtavaa matkata jälleen omaan lapsuuteen :)

      Poista
  2. Tässä muuten minun erään tavarani tarina: http://vaaranlaella.blogspot.fi/2016/05/tavaran-tarina-vankilakirjeita-ja.html

    VastaaPoista

Kommenttia ihan estottomasti vain!