Translate

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Matkakertomus Krakovasta: Kihartimelle oma pesä farkuista




Tässä postauksessa on vain ja ainoastaan yksi ihana ravintola. Sasiedzi. Tästä kerroin jo viimereissun postauksessa mutta nyt omistan yhden postauksen kokonaan tälle ravintolalle. Sasiedzi on puolalainen ravintola ja sieltä saa alueen parasta tiramisua. Kuten myös latkesia (perunalettuja). Niin, jos en vielä sanonut niin minähän söin lähes pelkästään latkeseja tällä reissulla. Pakko myös mainita, että siellä on tarjoilija, joka osaa puhua hieman suomea. Tyttärelläni oli hauskaa kun tarjoilija puhui minulle suomea ja minä hänelle englantia. Hän ei mitään paljon puhu mutta vähän.
Ravintolassa on myös mahtava kellari, valitettavasti emme syönneet siellä, laaja viinikellari jossa myös hiukan harvinaisempia viinejä. Vain osa listan viineistä voi tilata lasissa, erikoisemmat aina pullona. Tämä ravintola on yksi ehdoton suosikki ja sitä suosittelen lämpimästi.
Sasiedzissa voi todella mennä alkuillasta ottaa apertiivit, nauttia terassin hämystä ja kun ilta alkaa kunnolla hämärtyä, siirtyy sisätiloihin, tilaa hyvän ruuan ja viinin pöytään ja lopuksi herkuttelee tiramisulla. Tänne voi myös tulla pelkästään tiramisullekkin. Toistan itseäni mutta se vain on niin hyvää.

Jos haluaa päästä syvemmälle juutalaiseen kulttuuriin niin Sasiedzia vastapäätä on kulttuuritalo sekä pienen matkan päässä on juutalaisen kulttuurin museo. Neljä vuotta sitten Kazimierz oli nousemassa tuhkastaan ja varovaisesti avoivat ravintoloita alueelle. Puola luovutti kiinteistöjä heille joilta ne varastettiin (valitettavasti alueelta tuhottiin kokonaisia sukuja, joten kaikkea ei ole voitu luovuttaa) ja aluetta alettiin pikku hiljaa kunnostamaan. Silloin oli juutalainen yhteisö aika sisäänpäin suuntautunut ja arka. Toista on nyt, seurakuntaan on liittynyt rapiat 300 uutta jäsentä, mikä on aika iso määrä näin nopeassa tahdissa ja koko ajan tulee lisää. Yhteisöön ottaa nykyisin paljon yhteyttä myös nuoret, jotka saavat isovanhempien kuoleman jälkeen tietää, että ovat juutalaisia mutta heidät on kasvatettu katollisiksi. Ovat hämmennyksissä.
Minulla oli suuri kunnia tavata yhteisön rabbin ja jutella tovin hänen kanssaan. Sapatin vietto on yhteinen tilaisuus kaikille. Kulttuuritalo muuttuu koko yhteisön sapatinvietto paikaksi. Yhteisö on avoin ja trauma on pikku hiljaa jäänyt taakse. Vaikka Kazimierzissa on paljon juutalaisia ravintoloita niin kaikista ei saa kosher-ruokaa mutta silti niissä tutustuu ruokakulttuuriin hyvin.










Asiasta kukkaruukkuun tai ainakin kihartimeen. Minulla nimittäin tuli tenkkapoo kun piti pakata kiharrin mukaan. En tykkää kihartimen omasta kotelosta ollenkaan niin pakko oli ryhtyä tuumasta toimeen ja tehdä itse sopivampi. Tämä on helppo tehdä.
Leikkaa farkuista takaosa, josta tulee pussin etuosa. Takaosan leikkasin lahkeesta. Pussukka menee hiukan vinosti vyötärökaitaleen vuoksi ja se onkin hiukan kinkkinen mutta se kyllä onnistuu silti. Takakappale kannattaa leikata hiukan korkeammaksi, että saa tehtyä taitokset. Ompele siis ihan tavallinen pussi. Minulla on tarranauha kiinnittimenä mutta hyvin toimii myös nepit tai jos haluaa niin läppäkin on hyvä.
Mittoja minulla ei ole, laitoin vain kihartimen kaikki vaihtopäät jotka otin mukaan samaan läjään ja sen mukaan hiukan sinne päin leikkasin. 




Oikein mahtavaa päivää kaikille!!

4 kommenttia:

  1. Nämä sinun matkapostaukset ovat niin hyviä, näistä on ihanien kuvien ja tunnelman lisäksi varmasti hurjan paljon apua samaan kohteeseen matkaa suunnitteleville. Paneudut niin hyvin aiheeseen, että tuntuu kuin olisi itse paikalla. Kiharrin pussukka on taas loistava oivallus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Huomaan kyllä, että kun olen näin postannut reissustamme niin ikävä vaan on kasvanut koko ajan pahemmaksi... Kazimierzissa on niin paljon, että on vaikeaa saada kaikki sanottava yhteen postaukseen.

      Poista

Kommenttia ihan estottomasti vain!