Translate

torstai 25. heinäkuuta 2013

Ihmetys

Feissarissa eräässä ryhmässä jossa olen, on kovasti keskusteltu lastenkasvatuskesta. Ovatko rajojen asetus lapselle lapsen pakottamista tiettyyn malliin vai pitäisikö lapsen saada vapaasti ja rajattomasti toteuttaa itseään. Oma mielipide lyhykäisyydessä on se, että lasta ei voi kasvattaa pellossa eikä minun lapseni ole kenenkään aikuisen kasvukipujen koekaniini. Siellä myös mietittiin miksi ihmiset voivat pahoin ja tietenkin oltiin sitä mieltä, että juuri tuo rajojen asetus johtaa aikuisen ihmisen mielenterveyspotilaaksi. Itse taas näen asian niin, että nykyisin meillä kaikilla pitää joka asiasta olla tullut traumoja. En vähättele niitä traumoja joita oikeasti on monillekkin tapahtunut lapsuudessa vaan tarkoitan sellaisia henkilöitä oilla oikeasti ei ole mitään vakavaa taustaa vaan on joka pikku asiasta tehty valtavan suuri ongelma. 

Oma tyttäreni joskus aikanaan ihmetteli minulle ääneen kun oli jutellut jonkun terveydenhoitajan kanssa, että hän ei ollut tiennytkään sitä miten monista asioista hänenllä on nyt iso ongelma ja trauma. Eli terveydenhoitaja hakella haki jotain mikä sitten pitäisi olla ongelma. Minulle on tehty tuota ihan samaa vaikka olen elänyt hyvin turvatun lapsuuden. Minulle ei tapahtunut mitään pahaa mutta kyllähän kaikenlaista on vuosien aikana yritetty kehittää minullekkin. Oikeastaan voisin sanoa, että minä alan traumatisoitua siitä, että minulle koitetaan väkisin tehdä ongelmia..no joo...

Yhteiskunnassa on säännöt sen vuoksi, että me kaikki voisimme elää turvallista elämää täällä vaikka ei olisikaan kaikkea sitä mitä naapurin Maijalla. Meistä jokainen voi siltikin luoda itselleen hyvän elämän ja olla riippumattomia ja vapaita. En halua, että jokainen lapsi kasvatetaan ajattelemaan vain itseään ja elämään omien lakiensa mukaan. Silloin yhteiskunta muuttuu turvattomaksi eikä siinä voi kukaan enää elää. Se on myös vaaraksi lapselle. Lastenkasvatus ei muutoinkaan ole minulle vakavaa puuhaa vaan rentoa meininkiä, en tutki mitään hihhulitietoutta vaan käytän maalaisjärkeä ja katson lasten tempperamenttia. Lapset eivät ole tilasto jota kasvatetaan (kasvatusmetelmissä lapsi on aina tilasto). Ei lapsi voi muodostaa omia mallejaan jos hänellä ei ole esimerkkiä mihin verrata.

Tästä päästäänkin siis tähän asiaan, että oma rakas pikkuinen ainokainen tyttöni tuli eilen pikavisiitille kamunsa kanssa. Ja mitä äiti silloin tekee? Tarjoillee pikkuisen kotiruokaa lapsosille tietenkin. Olen niin onnelinen siitä, että minulla on nämä ihanat lapset. Vanhemmankin kanssa on läheiset välit kuten minulla omaan äitiini. Me olemme tiivis yhteisö jonka sisällä jokaisen pitää kyetä tekemään yhteistyötä toistensa kanssa. Autamme toinen toisiamme ja nautimme yhteisistä hetkistä vaikka ne olisivat vain muutaman tunnin mittaisia.




Oikein ihanaa torstaita!

12 kommenttia:

  1. Ihan tutkittu juttuhan on, että rajattomuus on lapselle yhtä traumaattista kuin liian tiukka kuri. Lapsen tunteiden ilmaisua ja omaa tahtoa ei saa tukahduttaa, mutta niitä pitää opettaa ilmaisemaan rakentavalla tavalla. Maailma nyt vain toimii niin, että täällä on sääntöjä ja niitä pitää ihmisen oppia noudattamaan.

    Samoilla linjoilla kanssasi siis :).


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin juurikin.

      Kunhan nyt vain jäin ihmettelemään asiaa :D En yleensä mitään näitä kirjoittele kun blogin tarkoitus on vaan turhat höpinät kun noita tärkeitä asioita voi tosiaan jutella muuallakin :)

      Poista
  2. Olet sinä kaunis nainen, sisältä ja ulkoa. Kuka vain haluaisi tuollaisen äidin.
    Kaikkea hyvää teidän perheelle!

    Ps. Luin aikaisemmista että sairastaminen tuottanut iholle ongelmia. Kokeile jogurtti maskia; täysrasvaista kreikkalaista tai turkkilaista jogurttia, sekaan hunajaa tai pari tippaa sitruunaa. Tasoittaa ihonväriä, kosteuttaa ja rauhoittaa ihoa. Levitä kasvojen ja tarvittaessa kaulan alueelle, pidä n. 10-30 min ja pese pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikein paljon kiitoksia :) Samaa teille.

      Juu, minulla on vitiligo jonka sain basedowintaudin kylkiäisinä. Tuota täytyy kokeilla, kiitos :)

      Poista
    2. Kiitos! :) Ainiin ja vielä - kun itsekin juuri maskin tein.

      Reilu ruokalusikallinen jogurttia
      2 tl hunajaa
      2 tippaa sitruunamehua

      Tuo on hyvä määrä. Tee läikkätesti esim kaulan alueelle ennen kuin laitat kasvoille. Mineraalivettä kannattaa myös kokeilla kasvojen pesuun. :)

      Poista
  3. Minun mieheni on elänyt (kadehdittavan) rauhallisen, turvallisen ja rakkauden täyteisen lapsuuden. Hänen nuoruutensa ei poikennut tavallisen suomalaisen, nörtihkön nuoren miehen teini-iästä, mutta häntä silti rakastettiin, tuettiin ja ohjattiin. Ehkä tiukempiakin olisivat vanhemmat saaneet joskus olla, mies on todennut joskus, mutta että hyvin hän selvisi. Ja hän onkin vahva, rakastettava, rauhallinen ja ihana mies, ja en tiedä mitä tai ketä voisin kiittää tarpeeksi, että hänestä juuri tuli lasteni isä. Hän on roolimallina melkein täydellinen. Melkein siksi, ettei täydellisyyttä ole olemassa.

    Minä taas olen traumoja täynnä, ja myönnän kaivelleeni mieheni mielentiloja, lapsuutta, sukutarinoita ja ties mitä luurankojen toivossa. Ehkä kaipasin vertaistukea kunnes oli pakko myöntää, että on sukuja joissa oikeasti välitetään ihmisistä, joissa ei puhuta toisista pahaa, joissa kohdataan ihmiset lämpimästi, rehellisesti ja vailla kaunoja.

    Itse toivon, että minut traumoineni kohdattaisiin yhtä ihmisenä kuin mieheni, ja että meitä kumpaakaan ei vähäteltäisi meidän vanhemmuudessa, minua taustani takia (ethän sinä voi osata olla äiti!) ja miestäni traumaattomuuden takia (mitä sinäkään tiedät oikeasta elämästä?)

    Pointtini siis oli, että lapsi tarvitsee rakkautta, tukea, rajoja, ymmärrystä, lisää rajoja, ja sitten kuitenkin aina vain enemmän vapautta - myös niiden virheiden tekemiseen. Se, että neljävuotiaani itkee katkeraa itkua koska ei saanut tehdä jotain voi toiselle näyttää tilanteelta jossa lasta kidutetaan henkisesti. Minä taas näen, että elämään opitaan myös pettymysten kautta, sillä miten muuten sitä osaisi koskaan asettua toisen asemaan, jos ei olisi kokenut itse niitä negatiivisia tunteita myös?

    Haleja Nelli, olet ihana! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmiset kokevat elämän eri tavoin, tuntevat ja kokevat. Siksi kukaan ei voi oikeasti sanoa toiselle, että sinä et tiedä elämästä mitään. Joku 20 vuotias voi olla kokenut jotain sellaista mitä minä 40 vuotias en ole...siksi minä en voi toiselle sanoa miten hänen tulee tuntea.

      En ole koskaan ymmärtänyt sitä ajatusta, että lyödään lyötyä. Mitä ihmettä se oikeastaan auttaa sitä henkilöä joka on joutunut kokemaan elämässään sellaista mikä on traumatisoinut henkilön? Tuota kun näkee vähän liikaakin täällä. Nautitaan siitä, että jo siipensä satuttanut revitään hajalle. Järjetöntä...

      Paljon haleja sinulle myös <3

      Poista
  4. Hyvä kirjoitus. Olen samoilla linjoilla kanssasi. Oikeastaan voisin tiivistää oman mielipiteeni vanhaan viisauteen: kohtuus kaikessa. Jokainen lapsi on yksilö, joka tarvitsee sen omanlaisensa kasvatuksen. Rakastaa voi rajoitta, mutta muuten lapsi ansaitsee rajoja ja turvallisuutta.

    VastaaPoista

Kommenttia ihan estottomasti vain!